tiistai 28. helmikuuta 2017

Pikavisiitti Kiutakönkäälle

Kuusamon reissulle olimme suunnitelleet toisenkin patikointiretken. Lyhyemmän tosin tällä kertaa mitä lauantain retki Jyrävälle oli. Kohteen piti muutenkin olla sellainen mihin pääsisi helposti ja vaivattomasti. Jaloissa ja koko kropassa (erityisesti niskoissa!) tuntui sen verran edellispäivän kantelut, ettei olisi ollut voimia sen suuremmalle retkelle. Kävi jopa mielessä josko ajettaisiin suorinta tietä kotiin, mutta päätimme kuitenkin käydä vielä pikaisesti katsastamassa, miltä näyttää Kiutaköngäs näin talvella. Onhan seki yksi Oulangan kansallispuiston tunnetuimmista nähtävyyksistä. Teimme siis pienen mutkan ennen kuin jatkoimme kotiin ja suunnattiin Oulangan luontokeskukseen, jonka pihalta lähtee kilometrin pituinen opastettu polku Kiutakönkäälle. Mietimme jopa, pääsisikö perille asti vaunuilla, mutta luontokeskuksen ystävällinen työntekijä suositteli meille kantoreppua, sillä polku oli paikoitellen liukas. Luontokeskuksesta saa kyllä vuokrattua kantorepun viiden euron hintaan, joten ei hätää, jos oma unohtuu matkasta.

kiutaköngäs retkeily

kiutaköngäs

kiutaköngäs

Maasto on huomattavasti helpompi kulkuista kuin Pienellä Karhunkierroksella, koska korkeuserot ei ole niin suuret. Pari jyrkkää (mutta lyhyttä) mäkeä tosin on ja vaunuilla olisikin ollut aikamoinen miettiminen, miten niitten kanssa pääsee turvallisesti ylös ja alas. Näin ollen kantoreppu olikin parempi valinta. Ainakin sillä hetkellä. Ehkä vaunuilla olisi saattanut päästä perille toisenlaisella kelillä, sillä polku oli hyvin tampattu. Kannattaa kuitenkin kysyä neuvoa luontokeskuksesta mikä sen hetkinen tilanne polulla on ja mennä sen mukaan.

kiutaköngäs

kiutaköngäs

Kiutaköngäs on loistava kohde lapsiperheille sen helpon saavutettavuuden vuoksi. Polku on sopivan pituinen ja maisemat ovat upeat. Ja se ite köngäs! Todella hieno! Kannattaa silti olla varovainen kosken lähellä, ettei vaan käy hassusti.  Siinä on aikamoiset kuohut talvellakin (joo itsestäänselvää, mutta ei varmaan pieni muistutus ole koskaan pahitteeksi..). Jos makkaraa mielii paistaa, niin kannattaa jatkaa vähän eteenpäin. Sieltä löytyy kartan mukaan tulistelupaikka. Tajuttiin tämä vasta kotona, joten sen verran piilossa se taisi siellä olla. Ei siis käyty, joten varmuudella en osaa sanoa miten sinne pääsee talvella (vai pääseekö?). Eipä sillä. Ei meillä olisi ollut edes eväitä mukana, niin ei haitannut. Monet varmasti piipahtavat Kiutakönkäällä vain pikaisesti (aivan niin kuin mekin), joten varmastikaan monelle tulistelupaikka ei ole edes välttämättömyys.

Niille, jotka haluavat seikkailla luonnossa enemmänkin ja tuo kilometrin pituinen polku on liian lyhyt, vaihtoehtona on kiertää Hiiden hurmos, joka on noin 5 km pitkä rengasreitti. Myös tämä reitti alkaa ja päättyy Oulangan luontokeskukseen ja ohittaa Kiutakönkään kosken. En tosin tiedä tarvitseeko sinne talvella lumikengät. Onkohan se kuinka tampattu? Tietääkö joku? No joka tapauksessa se kuulosti kivalta reitiltä myös. Jos ei talviaikaan niin sitten kesällä.

kiutaköngäs

kiutaköngäs

kiutaköngäs

kiutaköngäs

kiutaköngäs

kiutaköngäs

kiutaköngäs

Meille sattui koko viikonlopuksi aivan ihana ilma. Aurinko paistoi aina välillä ja pakkasta ei ollut kuin jotain kymmenen. Just sopiva keli ulkoilla pienen kanssa. Oli mukavaa viettää rentoa viikonloppua koko perhe yhdessä. Nämä on just niitä reissuja, jotka tuovat sitä energiaa arjen touhuihin. Ja jälleen kerran huomattiin, että ei se vauvan kanssa reissaaminen ole sen kummempaa (no okei, onhan siinä haastetta välillä.. :D) kunhan asenne vaan on kohillaan ja on valmis menemään lapsen ehdoilla. Ei sillä, helppoahan se nyt on sanoa, kun toinen ei vielä liiku. Jännä nähdä miten mieli muuttuu, kun ruvetaan kävelemään ja säntäilemään ees taas joka paikkaan. No se jää nähtäväksi. :) Kuusamoon pitää ehottomasti palata uudelleen kesällä ja käydä kiertämässä Pieni Karhunkierros kokonaan. Suunnitelmissa olisi myös joku vuosi vaeltaa kokonainen Karhunkierros. Ilman lasta tosin. Eiköhän sekin vielä joskus onnistu.

Ensi viikonloppuna on edessä kuitenkin reissu Ylläksen mummolaan. Toivottavasti pääsisi ainakin lumikenkäilemään. Luvattiin aika mahtista ilmaa myös tulevalle viikonlopulle!

Mukavaa viikkoa toverit!


Psst.. Seikkailujen helmiä löytyy nyt myös Facebookista! Käyhän tykkäämässä ;) Eikä kannata unohtaa myöskään Instagramia ja Bloglovin'ia.



torstai 23. helmikuuta 2017

Seikkailua Pienellä Karhunkierroksella

Viime viikonloppuna meän perhe suuntasi Kuusamoon, kuten jo tässä aiemmassa postauksessa kävi ilmi. Vaikka ehdin jo hätääntyä, saadaanko mistään enää mökkiä näin hiihtolomien alla, niin onneksi kohtuuhintainen ja vieläpä hyvä sellainen löydettiin Juumasta. Kyseessä oli Retkietappi. Ja häätyy sanoa, että nappiin meni reissu myös majoituksen osalta. Mökki oli ihan perustasoa ja hintaansa nähden hyvä. Ihana oli päästä saunaan pitkän (ja välillä aika haastavankin :D) ulkoilun päätteeksi. Koska Retkietappi sijaitsee ihan Pienen Karhunkierroksen lähtöpisteessä, vauvan kanssa oli vaivatonta lähteä retkeilemään, kun ei tarvinnut kuin aukaista ovi ja olit jo melkeinpä reitillä. Tämän lisäksi palvelu oli erinomaista. Voin suositella lämpimästi kyseistä paikkaa muillekin!

Koska majoituttiin lähellä Oulangan kansallispuistoa ja Pientä Karhunkierrosta, niin pakkohan meän oli lähteä sinne seikkailemaan. Varovasti mietittiin, että jos Jyrävälle päästään, niin oispa hyvä. Täytyyhän se yksi Suomen suurimmista vesiputouksista nähdä myös talviaikaan kerta täällä ollaan. Ja mehän päästiin. Ja takaisinkin vielä! Ihan hymyssä suin palattiin mökille, vaikka kieltämättä se hymy hyyty (siis mulla!) heti alkumetreillä. Oli nimittäin ne korkeuserot jo heti alussa sitä luokkaa, että olin jo kääntymässä takaisin. Ei se korkeus niinkään haitannut, vaan jäiset rappuset. Onneksi siellä oli kuljettu paljon ja tehty polkuja myös rappusten viereen. Silti oli aika mielenkiintoista yrittää vauva rintarepussa laskeutua jäisiä mäkiä alas, joten alussa jouduinkin turvautumaan pyllymäkeen :D (ei silti huolta, ei ne mäet niin hurjia olleet). En edes halunnut ajatella siinä vaiheessa miten me päästään ne takaisin ylös. Mehän ei tajuttu myöskään näin suomalaisina laittaa jalkaan liukuesteitä (tai nastakenkiä). Tietenkään. Ulkomaalaisilla oli. Tuli kieltämättä vähän tyhmä olo..

niskakoski riippusilta pieni karhunkierros

niskakoski pieni karhunkierros
Niskakoski

myllykoski pieni karhunkierros
Myllykoski

myllykoski pieni karhunkierros

myllykoski pieni karhunkierros

myllykoski pieni karhunkierros

myllykoski pieni karhunkierros

Loppumatka Jyrävälle menikin sitten hyvin ja maisemat olivat upeat! Paljon tuli vastaan ulkomaalaisia ryhmiä lumikenkineen (ja liukuesteineen), sekä valokuvaajia. Ruuhkaa oli kiitettävästi näin talvellakin. Jyrävälle tullessa piti ihan kysyä mieheltä, "Missä se on?". "No tuossa noin!" "Jaaaa.." En meinannu ihan uskoa vieläkään. Sehän oli ihan jäässä. Mikä pettymys! :D

pieni karhunkierros

aallokkokoski pieni karhunkierros
Aallokkokoski

jyrävä pieni karhunkierros
Siellä takana se on! Jyrävä talvipuvussaan..:D

jyrävä pieni karhunkierros

Aivan Jyrävän vieressä Siilastuvalla pysähdyttiin syömään ja levähtämään ennen kuin jatkettiin takaisin samaa reittiä takaisin. Pieni Karhunkierros olisi ollut yhteensä 12 km pitkä, mutta me taivallettiin noin 7 km, 3,5 km suuntaansa. Olisikin ollut sulaa hulluutta lähteä talvella kiertämään koko reitti näin pienen kanssa. Ainakin meidän mielestä. Vähempikin riitti meille tällä kertaa. Näkemättä jäi reitiltä mm. kalliosaari ja kallioportti (jokikanjoni, josta ois varmasti avautunu upeat maisemat!), mutta siellähän niitä rappusia vasta ois ollutkin. Meillä meni muutenkin yli neljä tuntia jo tuolla retkellä. Jos oltais käyty koko kierros, ois matkassa menny varmaan koko päivä, ja seuraava yöki. Joo ei kiitos.

siilastupa autiotupa pieni karhunkierros

siilastupa autiotupa

siilastupa autiotupa

siilastupa autiotupa

jyrävä pieni karhunkierros
Jyrävä paluumatkalla. Ilmakin muuttui siinä välillä.

jyrävä pieni karhunkierros

pieni karhunkierros kartta
Tarkempaa karttaa.

Vähän ennen mökille pääsyä alkoi neiti olemaan jo aika sippi reissusta, joten saatiin pistää töppöstä toisen eteen. Kunnon treeni saatiin loppumatkasta aikaseksi, mutta ai että oli hyvä olo, kun mökille päästiin. Voin sanoa, että ei tarvinnut kauaa illalla unta haeskella. Nii joo, mites ne mäet, jotka oli alkumatkasta muka niin hirmu haastavat.. Niitä ei taidettu enää edes muistaa paluumatkalla, oli sen verran kiire. Saattoi johtua toki myös siitä, että mieheni kantoi vauvaa rintarepussa tällä kertaa ;) (ai miten niin olen muka arka..)

Onko siellä muita innokkaita retkeilijöitä? Onko Pieni Karhunkierros tuttu reitti?


Ps. Seikkailujen helmiä löytyy nyt myös Facebookista! Käyhän tykkäämässä ;) Eikä kannata unohtaa myöskään Instagramia ja Bloglovin'ia.



maanantai 20. helmikuuta 2017

Miniloma Kuusamossa

Viime viikonloppu vietettiin mökillä Pohjois-Pohjanmaalla. Ensin laitoin otsikoksi "Miniloma Rukalla", kunnes tajusin Rukan olevan 20 km päässä meän majoituksesta. Ei edes käyty Rukalla, joten ehkä se olisi ollut vähän harhaanjohtavaa. Muutin siis Rukan tilalle Kuusamon. Ja jos tarkkoja ollaan, niin majoituttiin Juuman kylässä, ihan Oulangan kansallispuiston vieressä (Venäjän rajalle ei ollut enää kuin reilu 20 km!). Kuusamon keskustaankin sieltä tulee matkaa yli 40 km, mutta koska Juuma kuuluu Kuusamon kuntaan, niin menköön nyt. 

Viimeksi taisin kertoa haaveilevani Saariselän reissusta. No se vaihtuikin sitten yks kaks yllättäen Juumaan. En meinaan näillä "vauva-aivoilla" tajunnut yhtään, että alkaa hiihtolomat. Vähän hankala saada majoitusta lyhyellä varoitusajalla, kun ei oltu aiemmin liikenteessä asian kanssa. Tai oltais saatu, mutta hinnat olikin sitten sitä luokkaa, että päätettiin siirtää Saariselkä toiseen kertaan. Mutta en valita! Meillä oli silti ihan superihana viikonloppu!

Juuma on tunnettu Pienen Karhunkierroksen lähtöpaikkana ja sinne mekin haluttiin suunnistaa heti lauantaina. Sunnuntaina taas tehtiin kotimatkalla pieni mutka ja käytiin kattomassa Kiutaköngäs. Siitä, miten meän reissut meni ja miltä näyttää talvella muun muassa Jyrävä, kuulette sitten myöhemmin. Tässä kuitenkin vähän alkupaloja meän mökkiviikonlopusta.



Retkeilyä Pienellä Karhunkierroksella..

pieni karhunkierros

pieni karhunkierros

pieni karhunkierros

myllykoski

myllykoski

jyrävä maisema


Rauhoittumista mökillä..

takka makkara

keinu

juuma


Pikapyrähdys Kiutakönkäällä..

kiutaköngäs

kiutaköngäs

kiutaköngäs


Kotimatkan maisemia..

huurrepuu

joki


Mukavaa alkuviikkoa!


Ps. Seikkailujen helmiä löytyy nyt myös Facebookista! Käyhän tykkäämässä ;) Eikä kannata unohtaa myöskään Instagramia ja Bloglovin'ia.



keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Upean talviset näköalat Kotavaaralta

Viime viikonloppuna Kemijärvellä ollessamme päätimme käydä ulkoilemassa ja ihailemassa maisemia Kotavaaran näkötornilla. Ja jestas kuinka hienot maisemat sieltä ylhäältä olikaan! Olemme käyneet tuolla joskus aikaisemminkin kesällä, mutta en muistanut yhtään, että maisemat olisivat olleet niinki upeat! (Joo, siis mullahan on tunnetusti erittäin huono muisti. Se taisikin olla yksi syy siihen miksi blogia aloin kirjoittamaan, etten unohtaisi heti joka reissua..haha :D) Suosittelen ehottomasti tuota paikkaa jokaiselle. Kannattaa käydä ohi ajaessa (ja muutenkin!), jos vähäänkään liikenee aikaa. Kemijärveltä ajetaan ensin noin 9 km Kuusamoon menevää päätietä pitkin. Isokylän jälkeen käännytään vasemmalle Puikkolaan päin ja loput neuvomiset parkkipaikalle hoitaakin sitten "näkötorni" -opasteet. Päätieltä kun käännytään, parkkipaikalle oli matkaa auton mittarin mukaan 1,2 km.

Parkkipaikalta ylös vaaralle päästäkseen on kiivettävä vielä noin 400 m matka. Polku on aika jyrkkä, mutta myös hyväkuntoinen. Meillä oli varalta mukana rintareppu, mutta aika äkkiä selvisi, että rattaillakin pääsee. Laitettiin siis neiti rattaisiin jatkamaan unia ja jatkoimme kävellen ylös. Ympärillä oli vaan pelkkää metsää. Puutkin olivat ihanan huurussa. Ja ah mikä rauha!  Ketään ei näkynyt, vaikka ympärillä oli kovasti moottorikelkan jälkiä.

kotavaara kemijärvi
Jaksaa jaksaa!

kotavaara kemijärvi
Ihana idea! :)


kotavaara kemijärvi


Ylhäällä vaaran päällä on metallisen näkötornin lisäksi laavu ja puucee. Paikka on yksityisen omistama, joten omat puut täytyy tuoda mukana, jos tulia tekee mieli sytytellä. Voihan myös olla, että hyvä tuuri käy ja tulet on jo valmiina. Hetken nimittäin vaan saatiin olla omassa rauhassa ennen kuin porukkaa alkoi lappamaan paikalle. Se siitä rauhasta. Ei kuitenkaan mikään ihme, että paikka vetää porukkaa. Vaikka paikka yksityisen omistama onkin, on se kaikille kuitenkin avoin.

kotavaara kemijärvi laavu


kotavaara näkötorni kemijärvi
Tuonne pitäis seuraavaksi uskaltautua

Torniin kiivetessä on oltava varovainen, sillä ylös johtaa metalliset "tikapuut". Kunnon rappusia on turha odottaa ja korkeanpaikankammoisille tämä ei taida soveltua, riippuen tietysti kammon asteesta. Meillä mieheni ei uskaltautunut kiikkumaan kuin ensimmäiselle tasanteelle (hällä onkin tosi kova kammo), joten jouduin menemään ihan itsekseni ylös. Alussa hieman epäilytti viekö tuuli ylhäällä mukanaan, sillä se oli jo melkoinen alhaallakin. Tornissa on kolme kerrosta, joten onneksi välillä voi huilia (jos vaan tarkenee). Aika äkkiä kuitenkin löysin itseni ylhäältä. Tuuli oli sen verran kova ja kylmä ettei kauaa tarvinnut välillä pysähellä. Ja mitä ylemmäksi kiikkui, niin sitä liukkaammaksi kävi portaat. Ylhäällä piti olla supervarovainen, ainakin näin talviaikaan. Niin ja mainitsinko jo ne näköalat? No ettei kellekään jää epäselväksi.. Ne oli upeat!

kotavaara näkötorni kemijärvi

kotavaara näkötorni kemijärvi

kotavaara kemijärvi laavu

kotavaara näkötorni kemijärvi

kotavaara näkötorni kemijärvi

kotavaara näkötorni kemijärvi

kotavaara näkötorni kemijärvi

Käsittääkseni selkeällä säällä olisi nähnyt paljon pidemmälle, ihan Pyhälle asti. Täytyykin ottaa ihan asiaksi ja käydä uudelleen kesällä. Silloin voisi jopa paistaa ne makkarat..