Roadtrip Bracin saarella

Meidän ei pitänyt vuokrata autoa - ei tällä kertaa. Ainoa mitä oltiin valmiiksi suunniteltu oli päiväreissu Splitin kaupunkiin ja retki Bolille katsastamaan Kroatian tunnetuin (ja monien mielestä jopa kaunein!) ranta Zlatni Rat. Koska ranta sijaitsee eteläpuolella saarta ja meidän majoitus pohjoisessa, täytyi sinne mennä joko taksilla, bussilla tai omalla autolla. 

Tulopäivänä satuin kuitenkin juttelemaan lautalla oppaan kanssa. Kyselin hieman missä hotellialueella on lähin marketti, josta saisin neitille lisää vaippoja ja ruokaa. Siinä sitten tulin myös kysyneeksi mitä kaikkea nähtävää Bracin saarella on. Opas kehui Vidova Goraa, joka on saaren korkein kohta. Maisemat sieltä olisivat kuulemma huikeat ja Zlatni Rat näkyisi ylhäältä upeasti. Ainoa vaan, että helpoiten sinne pääsee vuokra-autolla eikä bussit kulje kovin hyvin. "Ehkä se jää sitte tällä kertaa välistä", ajattelin. Tämän lisäksi saari olisi täynnä ihastuttavia pieniä kyliä, mahtavia maisemia ja vuoristoteitä. Autolla ajaminen ei olisi vaikeaa ja kaikkein parhaiten saaresta saisi irti juurikin vuokra-autolla. Kieltämättä tässä kohtaa alkoi auton vuokraaminen kovasti houkuttelemaan!

Ja niinhän siinä sitten kävi. Muutama päivä myöhemmin startattiin vuokra-autot hotellin pihasta ja lähdettiin huristelemaan pitkin saaren teitä, ensimmäisenä kohteena Vidova Gora.

Kroatian saariston korkein huippu Vidova Gora

Ennen lähtöä oltiin tutkittu kartasta mitä tietä pitkin huipulle kannattaa ajaa. Saaren tiet ovat pieniä ja kapeita, joten ihan huonommille teille emme halunneet lähteä seikkailemaan. Aikakin lasten kanssa oli rajallinen. Pari päivää aiemmin olimme käyneet kävelyllä Supetarin "yllä" ja huomanneet siellä, että pienimmät tiet oli paikoitellen huonossa kunnossa, kapeita ja jyrkkiä. Päädyimme sen vuoksi ajamaan niitä suurimpia teitä, mitä karttaan oli merkitty, jotta matkamme etenisi joutuisasti (ja kaikilla olisi mukavaa vielä matkan jälkeenkin :D). Tosin niillä suuremmillakaan teillä ei saanut (eikä uskaltanut) ajaa kuin kuuttakymppiä korkeintaan.

Tie Vidova Goralle oli hyvä ja alkumatka meni tuijotellessa auton ikkunasta hienoja maisemia merelle. Vau, Voiko upeampaa enää ollakaan? No voi. Todellakin! Siinä vaiheessa kun saatiin puolen tunnin päästä parkkeerattua auto p-paikalle ja käveltyä loppumatka huipulle, vastassa oli jotain sellasta mitä en ole ennen nähny. Nimittäin tää..

Aika huikaiseva näky! Vai mitä mieltä oot? Alhaalla näkyy Zlatni Rat, jota monet pitävät Kroatian kauneimpana rantana. Tämän maiseman nähdessään on helppo olla asiasta samaa mieltä.

Ei hienot näkymät toki siihen loppuneet, vaan nähtävää oli tuolla ylhäällä vaikka kuinka!

Näitä maisemia olisi voinut ihailla vaikka kuinka pitkään, mutta ei auttanut, oli jatkettava matkaa.

Hurmaava Bolin kylä ja Kroatian kaunein ranta

Ajoimme seuraavaksi vuoristotietä pitkin alas Bolille, ja kuten arvata saattaa maisemat oli käsittämättömän upeat. Vähän meinasi kuskia jännittää (mieheni kun kärsii korkeanpaikankammosta), samoin ystävääni. Tien laidalla ei ollut välillä minkäänlaista kaidetta, ainoastaan äkkipudotus alas, ja tiet olivat kapeita ja mutkaisia. Minkäänlaisia pysähdyspaikkoja ei ollut, että olisi voinut pysähtyä kuvaamaan. Tai sitten jos sellainen pieni olikin, tuli se niin äkkiä ettei paljoa ehtinyt jarruttelemaan. Haikein mielin katselin miten kauniita kuvia sieltä olisikaan saanut..

Kun saavuttiin alas Bolin kylään, oli nälkä jo kaikilla sen verran kova, että päätimme etsiä sieltä ravintolan ja istua alas lounaalle. Kivan oloinen ravintola löytyikin meren rannalta. Ruoka oli todella hyvää, näkymät parhaat mahdolliset, mutta palvelussa oli hiukan parantamisen varaa. Laskua maksaessa ei ehitty antaa edes tippiä (siinä kun porukalla yritettiin miettiä miten maksetaan ja paljonko tippiä annetaan..), kun töykeästi tarjoilija totesi "No tip, thank you!" ja paineli menemään. Anteeksi kuinka!? Siinä jäätiin vähän ihmettelemään tilannetta, että mites se nyt näin meni. :D No joo. Mutta tuli taas todettua miten paljon palvelulla on merkitystä. Vaikka ruoka oli tosi hyvää, en menisi enää uudelleen. Jäi vähän ikävä maku suuhun tuosta tilanteesta.

Muuten Bol oli ihana, hurmaava pieni kylä ja olisi siellä viihtynyt pidempäänkin. Nyt ei juurikaan ehditty syömisen lisäksi muuta kuin kävellä hieman satamassa, jotta ehdittäisiin uimaan ja nauttimaan auringosta Zlatni Ratin rannalla.

Kylästä rannalle ei ollut pitkästi. Alueella oli isot parkkipaikat, johon auton pystyi jättämään pientä maksua vastaan. Ranta on siinä mielessä mielenkiintoinen, että se on teräväkärkinen ja muoto muuttaa muotoaan aina tuulen ja veden mukana. Väkeä oli, mutta ei missään nimessä liikaa (taisin odottaa jotain hirveää ryysistä..). Vedessä ei viihtynyt kovin pitkään, sillä tuuli oli melkoinen ja merivesi vielä hitusen verran liian kylmää. Käymisen arvoinen paikka ja tässä vaiheessa viimeistään voin hyvin yhtyä muihin - tämä todellakin on Kroatian kaunein ranta!

Viehättävät pikkukylät - Pucisca ja Skrip

Paluumatkalla hotellille piipahdettiin parissa kylässä, jotka sattuivat olemaan sopivasti melkein matkan varrella. Kello alkoi olla jo sen verran paljon, että aikaa näiden kylien tutkimiseen ei juurikaan ollut. Kun saavuttiin Puciscaan, neiti nukkui iltapäikkäreitään autossa, joten jouduttiin ihastelemaan kylän tunnelmaa vuorotellen. Ja tunnelmallinen se olikin! Kylässä oli hiljaista - liikkeellä ei ollut juuri muita turisteja. Paikalliset ukot vain istuivat keskustan kahviloissa parantaen maailmaa. Tällaisista paikoista tykkään! Paikoista, johon kaikki turistit eivät ole vielä löytäneet.

Monet kylän taloista ja rakennuksista on tehty valkoisesta kalkkikivestä, joka on peräisin juurikin täältä Bracin saarelta. Kylässä toimii myös kivenveistäjien koulu, johon olisi ilmeisesti päässyt tutustumaan tarkemmin. Se jäi meiltä nyt välistä, mutta oli kylä käymisen arvoinen ilman sitäkin.

Lyhyen pysähdyksen jälkeen matka jatkui. Osa meidän porukasta halusi vielä nähdä Skrip -nimisen kylän, sillä siellä sijaitsee saaren oliiviöljymuseo. Ei löydetty kuitenkaan koko museota (vai oliko se niin, että se oli jo kiinni?) Joka tapauksessa oltiin kaikki jo niin väsyneitä päivän reissusta, että jatkettiin aika pian matkaa. En ole ihan varma nähtiinkö edes koko Skripin kylää kunnolla, sillä mielestäni keskusta oli jossain ihan muualla kuin missä loppupeleissä käytiin. Taidettiin käydä vain jossain kylän laitamilla. No ei se mitään. Kaunista oli sielläkin.

Sellanen päiväretki se. Illalla oltiin kaikki ihan loppuja, sippejä ja väsyneitä, mutta monen monta kokemusta taas rikkaampia. Kyllä auton vuokraaminen kannatti - olisi muuten moni upea paikka jäänyt näkemättä. Suosittelen kaikille muillekin, jos Bracin saarelle eksytte. Ajaminen oli helppoa (ainakin siellä takapenkillä.. :D) ja maisemat oli ihan tajuttoman upeita! Välimatkat oli lyhyitä, mutta ajaminen vei aikaa, sillä tiet oli kapeita ja mutkaisia. Tämä kannattaa huomioida reittiä suunnitellessa. Mulla Meillä oli tarkoitus käydä vielä vaikka ja missä, mutta ne suunnitelmat jouduttiin jossain vaiheessa perumaan. Pöh, päivässä on aivan liian vähän tunteja, jos minulta kysytään!

Tässä vielä tarkempaa matkareittiä..

Supetar - Vidova Gora - Bol - Zlatni Rat - Pucisca - Skrip - Supetar

Ps. Tiedoksi muuten, että Supetarista Vidova Goralle (A-B) matkaa tulee Google Mapsin mukaan 17,6 km, eli ei juuri mitään. Puoli tuntia saatiin kuitenkin tähän matkaan aikaa kulumaan..



Onko siellä muita jotka tykkäävät vuokrata lomalla oman auton? Vai onko kivempi ajella julkisilla?

Supetarin yläpuolella

Meän reissun ensimmäisille päiville sattui tosi kova tuuli. Ei huvittanut ottaa aurinkoa altailla eikä varsinkaan uida meressä. Oli keksittävä jotain muuta. Meän porukasta  osa oli käynyt edellisenä päivänä kävelelyllä Supetarin lähiympäristössä. Ylöspäin kun lähtee talsimaan, niin sieltä on kuulemma hienot näkymät alas Supetariin. Matkalla näkyy lampaita ja hevosia. Kunnon maaseutua siis. Oi että, sinnehän me mennään huomenna!

Vähän kyllä epäilytti lähteä matkaan rattaiden kanssa. Saatiin vinkki, että paikoitellen polku on huono ja kivinen, eikä meän matkarattailla välttämättä pääse kovin hyvin kulkemaan. No päätettiin silti yrittää. Ainahan voi kääntyä takaisin jos siltä alkaa näyttämään.

Alkumatkasta tie oli hyväkuntoinen, joten ei hätää. Pian tuli vastaan niitä hevosia ja lampaitakin.

Näitä kavereita katsoi ja ihaili ihan mielellään, mutta oli meillä muitakin elukoita seurana. Paljon heinäsirkkoja ja niitä nyrkin kokoisia pörriäisiä, joita sai juosta pakoon aina vähän väliä. Ne ei ollu kivoja! Vaikka mieheni kuinka yritti sanoa, että nämä pörriäiset oli vain harmittomia kimalaisia (just joo, uskoo ken tahtoo..), ei se kyllä yhtään lohduttanut. En pelkää mitään niin paljon kuin ampiaisia ja mehiläisiä ja kaikkea mikä pistää (lentäviä sellaisia). Eihän niitä pääse ees mitenkään pakoon! Hyh! Onneksi niitä ei kuitenkaan parveilemalla siellä ollut, niin pystyin keskittymään maisemiinki. Ne oli nimittäin tosi hienot!

Mitä ylemmäs päästiin, sitä huonokuntoisemmaksi meni tie. Vastaan tuli nyt myös sitä kivikkoa. Enää ei maltettu kääntyä takaisin, vaan sinnillä jatkettiin matkaa. Polku oli paikoitellen niin huono, että ei auttanut muu kuin ottaa neiti syliin ja rattaat kainaloon. Näitä huonompia kohtia ei onneksi ollut kuin aina välillä, niin kantaminen ei tehnyt tiukkaakaan. Ylhäällä sen sijaan odotti aivan ihastuttavat maisemat. Kaiken sen rehkimisen arvoiset! 

Alaspäin mentiinki sitten samalla kaavalla. Välillä päästiin liikkumaan rattaiden kanssa ja välillä jouduttiin kantohommiin.

Kaikesta huolimatta oli onnistunut reissu! Kieltämättä matkarattaat ei ollu se fiksuin valinta tuollaiselle retkelle, mutta perille päästiin, ja takaisinkin vielä. Maisemat olivat upeat ja oli kiva käydä tutkimassa mitä kaikkea Supetarin keskustan ulkopuolelta löytyykään. Jos majoitut joskus Supetarissa, niin suosittelen kiikkumaan ylös, ilman rattaita tosin. ;) Aikaa meillä meni noin 2,5 tuntia.

Jatka lukemista..

Supetarista juttua lisää edellisessä postauksessa -->

Supetar - Ihastuttava pieni satamakaupunki

Supetar - Ihastuttava pieni satamakaupunki

Oltiin ystäväni kanssa jo kauan haaveiltu Kroatian matkasta ja vihdoin saatiin toteutettua reissu sinne. Mukaan lähtivät tietysti miehet ja lapset, sekä ystäväni miehen vanhemmat. Tällä kertaa haluttiin päästä mahdollisimman helpolla, joten päädyttiin valmismatkaan ja All Inclusiveen. Ajatuksena oli, että aivot saisi heittää narikkaan ja antaa muiden hoitaa järjestelyt. Ei tarvitsisi miettiä lentokenttäkuljetuksia, ruokapaikkoja eikä mitään muutakaan, vaan ainoastaan rentoutua ja nauttia lomasta. Kaikki hoituisi vain yhdellä varauksella (siis kahdella sorry, täytyyhän täältä päästä sinne Helsinkiin). Se kuulosti kyllä oikein mainiolta! Ei olla mieheni kanssa koskaan aikaisemmin oltu All Inclusivessa, joten siinäkin mielessä uteliaisuus voitti ja piti testata myös sitä vaihtoehtoa. 

Loppupeleissä Tjäreborg veti matkanjärjestäjistä pidemmän korren. 9 kappaletta ulkouima-altaita, Lollo & Bernie (ovat Tjäreborgin maskotteja, jos et tiennyt), lastenallas, minidisko, lukematon määrä ravintoloita, allasbaari sekä lyhyt matka rannalle ja keskustaan kuulostivat liian hyviltä, joten majoitus varattiin suositusta Waterman Supetrus Resort -hotellista. Tämä Family Garden -perhehotelli sijaitsee Bracin saarella ihastuttavassa Supetarin satamakaupungissa.

Supetar on Bracin saaren suurin kaupunki. Helpoiten sinne pääsee Splitin kautta lautalla. Matka kestää noin 50 minuuttia ja koko matkan ajan saa ihastella upeita vuoristomaisemia. Ennen matkaa kuvittelin Supetarin olevan pahempikin "turistirysä", mutta niin ei ollutkaan. Se oli positiivinen yllätys. En tiedä sitten mikä on tilanne keskikesällä, kun turisteja on enemmän ja se pahin sesonki päällä, mutta meidän aikana ei turisteja ollut yhtään liikaa. Hotellialueella niitä kyllä riitti, mutta heti kun lähti vähän syrjempään niin sai olla ihan keskenään ja rauhassa. Ihan parasta! 

Lomamme alussa oli todella kova (ja kylmä!) tuuli, joten mereen uskaltauduimme vasta viimisenä päivänä. Meän hotellialueen alapuolella oli kaksi rantaa. Toinen rannoista oli matala ja lapsiystävällinen, toinen taas syveni nopeasti. Oltiin jo kotona päätetty, että Kroatiassa sitten snorklataan, oli vesi kuinka kylmää tahansa. Tykästyimme snorklaamiseen tosissaan muutama vuosi sitten Gili Airilla. Niin kivaa puuhaa! Snorklailimme aikamme lähirannoilla sekä vähän kauempanakin. Tällä reissulla uimatossut tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Ei pelkästään sen takia, että Supetarissa rannat ovat pikkukivirantoja, vaan myös niiden ei niin kivojen merisiilien takia. Niitä nähtiin meren pohjassa meinaan enemmän kuin muutama..

Onneksi kuitenkin törmättiin näihin kavereihin vasta kauempana eikä niitä ollut hotellin lähirannoilla!

Heti sataman vieressä sijaitsee Supetarin vanhakaupunki, jonka tunnelmallisiin kujiin teki ihan mieli eksyä. Kapeiden kujien lisäksi alueella on kauniita kirkkoja ja historiallisia rakennuksia. Matkarattailla oli paikoitellen hankala liikkua korkeuserojen vuoksi. Lisäksi portaita oli paljon. Eipä se kuitenkaan haitannut, sillä suurin osa ajasta vietettiin satama-alueella myyntikojujen ja palveluiden läheisyydessä. Niitä kun ei vanhassa osassa juurikaan ollut.

Parish church 

Vanhasta kaupungista lähti myös Supetarin kartan mukaan merkitty "One day with Rendic" -niminen kierros. Tämän enempää ei kartasta saanut irti, joten pitihän se uteliaisuuttaan lähteä ottamaan selvää mitä se pitää sisällään. Kierros alkoi vanhasta osasta kaupunkia ja päättyi Supetarin hautausmaalle, lähelle meidän hotellia. Mietittiin, että ei taida olla mitään järkeä lähteä kierrokselle matkarattaiden kanssa (eikä mieheni ollut muutenkaan yhtään innoissaan tästä ideasta), joten päätin lähteä yksinäni kattelemaan mistä on kyse. Saisinpahan samalla kuvailla rauhassa. Kyseessä oli polku, jonka varrella käytiin läpi Supetarin historiaa ja siinä samalla tutustuttiin yhden Kroatian tunnetuimman kuvanveistäjän Ivan Rendicin (1849-1932) elämään ja hänen töihinsä. Olin jo innoissani lähtenyt polkua kiertämään kaduilla olevien kylttien avulla ja tajusin vasta hetken päästä kartan olevan miehelläni. Se oli lähtötöpinöissäni unohtunut rattaiden taskuun. :D En jaksanut kuitenkaan lähteä sitä hakemaan, vaan ajattelin kylttien opastavan minut kierroksen loppuun.

No eihän se ihan niin mennyt, vaan välillä vähän eksyin reitiltä. Siinä autioita kujia kävellessäni törmäsin paikalliseen hattupäiseen herrasmieheen, jonka kanssa juttelin hetken aikaa. Hän kysyi tietysti jossain vaiheessa mistä olen kotoisin.. "Oh Finland, you Finnish people drink so much alcohol!" Niih.. mitä tuohon nyt sanoisi.. :D 

Supetarin kivitaloja

Vanha osa kaupunkia ei ole suuri, joten aikani pyörittyäni (ja herrasta eroon päästyäni) löysin taas reitille. Hetken päästä vastaan tuli sympaattinen pieni kuja, joka oli nimetty kroatialaisen maalarin Ignjat Jobin (1895-1936) mukaan. Kadulla oli mukavan näköinen ravintola ja vanha kirkko. Muistelin lukevinani kartasta, että kyseinen kirkko on lähellä satamaa, joten polku olisi vanhan kaupungin osalta tämän jälkeen kierretty.

St. Martin's Church

Ja niin olikin. Se kierros oli käyty hyvinkin nopeaa ja lopulta päätin lopettaa haahuiluni törmättyäni muihin satama-alueella. Olihan siinäkin jo kierrosta kerrakseen.

Viimeisenä iltana, mieheni mennessä kokeilemaan kalaonnea, laitoin neitin päikkäreille rattaisiin ja lähdin vielä käymään Supetarin hautausmaalla. Heti sisäänkäynnin ulkopuolella on Villa Rustica, roomalaisen huvilan rauniot. Itse hautausmaa on täynnä toinen toistaan näyttävämpiä hautakiviä, mutta katseenvangitsijana toimii kuitenkin Petrinovic -nimisen perheen mausoleumi.

Petrinovic Mausoleum oikealla

Supetar oli kyllä aivan ihana paikka. Voisin lähteä joskus uudelleenkin. Ehdottomasti!

Oletko sinä käynyt Supetarissa? Mitä tykkäsit?