torstai 28. syyskuuta 2017

Syksyn värejä Neitokaisen rannalla

Tiesitkö, että Kittilän Lainiossa on Suomen muotoinen järvi, Neitokainen nimeltään? No ei se mitään jos et tiennyt, sillä ei tiedä varmaan moni muukaan.

Eräs syksyinen päivä päätettiin kävästä kattomassa mistä onkaan kyse. Kotikylältäni Ylläsjärveltä matkaa järven (vai pitäiskö sanoa lammen?) rantaan tulee noin 14 km. Järvi on sinänsä helposti saavutettavissa, sillä tieltä sinne on vain noin minuutin kävelymatka. Hirveän rankkoja "metsän läpi tarpomisia" perille päästäkseen ei siis tarvitse suorittaa. :D Ainoa vaan, että opasteita sinne ei ole, joten kartan lukutaitoa ja suuntavaistoa (jota mulla ei oo sitte yhtään..) tarvitaan. Onneksi mies sentäs on palj vähän parempi suunnistamaan kun minä. Ja olihan meillä paikallinen opaskin matkassa, nimittäin oma iskä, joka tuntee taas seudut paremmin kuin hyvin. <3

retki

ruska retki

Mistään luonnon muovaamasta järvestä ei suinkaan ole kyse, vaan kyseessä on tekojärvi, jonka on suunnitellut ja rakennuttanut rovaniemeläinen Esko Sääskilahti vuonna 1991. Aikaa järven kaivamiseen kahdella kaivinkoneella meni viikon verran. Se on täsmälleen Suomen muotoinen, vain kymmenentuhatta kertaa pienempi! Eli tarkalleen pikku-suomi on 116 metriä pitkä ja metrin syvyinen (joten kalaa siellä ei oo, mikä kiinnosti yllättäen miestäni heti ensimmäiseksi :D).

Alun perin järven ympärille kaavailtiin suurta lomakylää, mutta laman iskiessä ja yhtiön hakeutuessa konkurssiin, saatiin heittää hyvästit suurille suunnitelmille, eikä turisteille tarkoitettuja lomatontteja ja hotellia saatu koskaan rakennettua. Pian tämän jälkeen myös Neitokainen vaipui unholaan, sillä heti samaisen vuoden syksynä Lainion metsään muuttivat elämäntapaintiaanit, jotka veivät toimittajien (ja läheisten kylien asukkaiden) huomion. Muistan tämän hyvin, vaikka pieni olinkin, enkä varmaan yhtään ymmärtänyt mistä oli kyse. Erikoinen homma se kyllä oli!

(Jos kiinnostuit aiheesta, niin muun muassa Raymond -lehden artikkelista täältä löytyy tietoa enemmän sekä intiaaneista että järvestä. Tosi kattava ja mielenkiintoinen juttu! Kannattaa ehottomasti lukasta! :)

ruska koivu

ruska maaruska

Määränpää ilmasta kuvattuna. Eikö oo hieno? (Kuva: Karttapaikka.fi)

Rannalta katsottuna järvi on kuin mikä tahansa järvi. Ei sitä muotoa pysty rannalta käsin näkemään. Varsinkaan silloin, jos ei tietäisi muotoa etukäteen. Tarkkaan katsottuna jotain pientä ehkä pystyy erottamaan, kun vaan osaa sillä silmällä katsoa.

Heti ensimmäiseksi saavuttiin Ahvenanmaan rantaan. Tää pikku lätäkkö syntyi sattumalta, kun etsittiin järvelle vettä. Pohjavettä ei ollut, joten järven eteläpuolelle tehtiin koekuoppa ja siitä muodostui Ahvenanmaa. Ihan hitusen verran väärään paikkaan vaan, mutta eihän se ny niin justiinsa oo..

neitokainen suomijärvi
Ahvenanmaa tässä heti alhaalla oikealla

Aloin heti seuraavaksi tähyilemään ympärille. Missä on se kumpare mistä erottaisi järven muodon? En löydä! No, pitää siis tyytyä kuvaamaan eka rannalta.

neitokainen ruskaretki

neitokainen ruskaretki

neitokainen ruskaretki

Nää kuvat on otettu jostain Tornion kohdalta. Oikealla näkyy Inari ja vasemmalla alkaa käsivarsi.. :D

neitokainen suomijärvi

neitokainen suomijärvi

Ja sitte myös kuvia vähän sinne itään päin ja etelään..

neitokainen suomijärvi

neitokainen ruska

Huutelin jossain vaiheessa josko mieheni olisi bongannut sen kumpareen, ja olihan hän. Meinasi vain, että se on risujen peitossa. Ja ihan kunnon risujen. Niin ettei mitään toivoa nähdä yhtään mitään niitten seasta. Ei, enpä usko! Ei voi olla niin huono tuuri! Pakko oli silti kokeilla. Huonoin tuloksin tosin. :D Tää seuraava oli se parhain kuva minkä sain. Eikä tää ollu edes korkeimmasta kohdasta.. mut kyllähän tästäkin jotain selvää saa. Ainaki osan Suomea! Eikö vaan?

neitokainen ruska



Kuinka moni tietää paikan? :)





Tykkäsitkö? Seuraa blogia FacebookissaInstagramissa ja Bloglovin'issa




maanantai 18. syyskuuta 2017

Vardøsta Hamningbergiin - Tie kuin toisesta maailmasta

Eipä ois uskonu Hornøyan lintusaaren jälkeen, että mikään voisi tuona päivänä enää yllättää, mutta toisin kävi. Vaikka kello oli jo paljon ennen kuin päästiin pois saarelta, päätettiin jatkaa vielä matkaa ja ajaa tien päähän asti Hamningbergiin, Euroopan laidalle - kylään, johon maailma loppuu. Vardø-Hamningberg välinen tie on tunnettu myös karun kauniista "kuumaisemastaan". Kyllä vaan. Tämä piti nähdä ihan omin silmin! Onkohan siinä yhtään perää? Voivatko maisemat olla tosiaan kuin kuusta? Vardøsta Hamningbergin kylään tulee matkaa noin 40 kilometriä.  Koska matka ei ollut tämän pidempi, ei tätä tienpätkää voinut jättää välistä! Ei nyt, kerta täällä oltiin. Aluksi auton ikkunasta näkyi pelkkää tasaista ja laakeaa tunturimaisemaa, mutta pian maisema alkoi muuttua ja vastaan tuli tämä..

roadtrip norja

Kiviä kivien perään. Ja kattokaa tuota tietä. Se oli tosi kapea. Vähän kyllä mietitytti miten käy, jos vastaan tulee isompi auto. Onneksi tiellä ei kuitenkaan ollut ruuhkaa. Aika jännä, vaikka oltiin keskikesällä liikkeellä. Oisin kuvitellu, että liikennettä olisi enemmänkin. Johtuikohan sitten myöhäisestä ajankohdasta vai mistä, mutta hyvään aikaan satuttiin paikalle.

Ja ne maisemat tosiaan. Ne oli kuin suoraan toisesta maailmasta! Tältäkö näyttää kuussa? Joo, voisin hyvin kuvitella. 

kuumaisema norja

kuumaisema norja varangin niemimaa

Ympärillä oli vaan pelkkiä kiviä ja kallioita. Välillä vastaan tuli lampaita. Oikealla puolella vaahtosi meri. Kun pysähdyttiin tien laitaan kuvaamaan, oli niin rauhallista ja hiljaista. Ihan epätodellista. 

kuumaisema varangin niemimaa


kuumaisema varangin niemimaa

hamningberg roadtrip norja

lammas norja

Jonkin matkaa ajettuamme alkoi kallioiden välissä näkymään taloja (tai kesämökkejä, mitä lie..). Ei olisi kuitenkaan ihan heti uskonut tuolla olevan asutusta. Aika hurjaa ois omistaa kesämökki tuolla! Ainaki sais olla ihan omissa oloissaan. Eikä niissä maisemissa ollu kyllä mitään vikaa..

kuumaisema norja

kuumaisema varangin niemimaa

kuumaisema norja

Hamningbergin ja Vardøn välinen tie on auki vain kesäaikaan, joten talvella Hamningbergiin ei pääse. Kylän asukkaat asuvatkin talven muualla. Tästä syystä sitä kutsutaan myös autiokyläksi. Koska oltiin alkuillasta liikkeellä, ei käyty tutustumassa kylään sen tarkemmin (ja tuskin mikään olisi ollut tuohon aikaan edes auki). Tämän takia kokemuksia kyseisestä paikasta ja sen palveluista ei ole antaa. Kävästiin vain kääntymässä tien päässä ja jatkettiin matkaa takaisin Vestre Jakobselviin, yhä ihan hämillään kaikesta siitä mitä matkalla nähtiin.

hamningberg varangin niemimaa

hamningberg varangin niemimaa

hamningberg norja

hamningberg varangin niemimaa


Jos vaan oletta ajamassa Varangin niemimaalla, älkää jättäkö näitä maisemia välistä! Ja jos vaan on aikaa, niin piipahtakaa myös Hamningbergin kylässä. Harmi, että me ei ehditty tutustumaan siihen sen paremmin..


Onkos lukijoistani joku kenties käynyt kyseisessä kylässä? Tai ajanut saman tien?
Entäs tuleeko muita  ns."kuumaisemistaan" tunnettuja paikkoja mieleen? :)




Jatka lukemista..

Lue reissun muut jutut seuraavista linkeistä:
Autolla pohjoiseen - Inarista Varangin niemimaalle
Leppoisa kesäpäivä Inarijärvellä
Hornøya - Lintujen valtaama saari




perjantai 1. syyskuuta 2017

Hornøya - Lintujen valtaama saari

Hornøyan saari on kyllä yksi erikoisimmista paikoista missä olen elämäni aikana käynyt. Vaikka olin lukenut jo aiemmin saaren olevan asuinpaikka kymmenilletuhansille linnuille, tuli niiden määrä silti yllätyksenä. Voiko yhdessä paikassa ollakin niin paljon lintuja? Ihan käsittämätöntä! Saari onkin lintubongareitten ja valokuvaajien suosiossa, sillä siellä pääsee ihan lähietäisyydelle monien siivekkäiden kanssa. On lokkeja, kiisloja, karimetsoja, pikkukajavia ja vaikka mitä. Tunnetuin asukki kuitenkin lienee värikkään nokan omaava lunni! Tää tais olla muuten tärkein syy siihen miksi tuonne saarelle välttämättä halusin :D "Kaikkeen sitä joutuukin", taisi mieheni todeta tässä kohtaa. Mut hei, onhan lunnit jo niin söpöjä kuvissa, että pakkohan ne oli käydä bongaamassa ihan livenä. Ja sitä paitsi, ei sinne ollut Vardøn satamasta kuin kymmenen minuutin venematka. Johan siellä äkkiä käväsee mutkan. No problem!

vardo norja
Sateisen harmaa Vardø

Kun saavuttiin Vardøøn, oli kello jo reilusti yli yhen. Vaikka sitä yritettiin kuinka ajoissa olla liikkeellä, menee aamutoimissa aina aikansa. Varsinkin kun meidän neiti nukkua posottaa helposti ysiin, joskus jopa kymppiin asti. Ennen kuin jaksettiin ajatellaakaan satamaan menoa, oli saatava lounasta jotta nälkäkiukku ei yllätä - saarella kun ei ole minkäänlaista ravintolaa eikä palveluita. Sen takia kannattaakin pakata eväät mukaan, jos saarella haluaa yhtään kauemmin aikaa viettää.

Lounaan jälkeen saavuttiin satamaan. Oltiin jo aiemmin tutkittu venekyytien aikatauluja, jotta tiedettäisiin noin suunnilleen mihin paattiin kannattaa hypätä. Kesäaikaan saarelle pääsee neljä-viisi kertaa päivässä ja viimeinen paatti takaisin satamaan lähtee klo 17 (tarkemmat aikataulut löydät täältä!). Menopaluulippu maksaa 400 NOK. Laskettiin, että pari tuntia saarella riittäisi meille hyvin, joten noustiin klo 15 lähtevään veneeseen. Matkalla kannattaa muutes tähyillä merelle, jos sattuisi näkymään harmaahylkeitä tai valaita. Harmi kun meillä ei ollut sen suhteen onni matkassa. Olisi ollut niin siistiä nähdä valas! Tosin, ei me kauheasti ehitty niitä edes bongailemaan eikä sillä ilmalla mitään maisemia kovin näkynytkään..

vardo satama norja
Vardøn satamaa

Kymmenen minuuttia myöhemmin ihmeteltiin suu auki saaren menoa. Sitä lintujen määrää ei voinu millään käsittää (kyllä, nuo kuvissa näkyvät mustat läntit on lintuja, ei likatahroja kameran linssissä! :D). Niitä oli ihan joka paikassa. Ja se ääni mikä niistä lähti. Ihan järjetön! Eikä tainu kukaan välttyä kakkasateestakaan.. huppu olisi ollut älyttömän hyvä juttu näin jälkikäteen aateltuna.. :D

hornoya lintusaari

hornoya lintusaari

hornoya lintusaari

hornoya norja

hornoya norja

hornoya norja

hornoya lokki

Saarella on merkityt polut, joita pitkin kävellä. Kannattaa varata mukaan hyvät kengät, sillä polut olivat ainakin meidän vierailun aikana hyvin liukkaita ja mutaisia. Ja täytyy muistaa, että merkityistä reiteistä ei saa poiketa, jotta lintujen pesimisrauha säilyy! Miettikää, miten kaikki linnut pesivätkin samalle kalliolle! Eihän ne mahdu siellä olemaan mitenkään. Polkujen varrella näkyikin muutama kuollut poikanen. Varmaan raukat tippuneet pesistään..


hornoya lintukallio

hornoya lintukallio

hornoya lintusaari

hornoya norja

hornoya lintukallio
Saaren oma huussi :D


hornoya lintu pesä

hornoya norja

Saarella on myös majakka, jossa voi yöpyä lisämaksusta. Odotin lunnien lisäksi kovasti majakan näkemistä, mutta kuultiin jo satamassa, että kivivyöry oli katkaissut reitin eikä majakalle tällä kertaa ollut mitään asiaa. Harmitti kyllä kovasti, että osa saaresta jäi näkemättä! No näinpähän edes ne lunnit..

hornoya lunni

hornoya lunni

hornoya lunni

Vaikka lunnit ihania veijareita olivat, alkoi jo tunnin päästä haluttamaan takaisin satamaan. Veneen kuljettaja kyseli ennen rantautumista monelta hän voisi hakea meidät pois. Oltiin kaikki paikallaolijat yksimielisiä siitä, että klo 17 olisi hyvä aika. Jos vaan ois tienny miten pieni alue loppujen lopuksi on (kun sinne majakalle ei päässyt..), oltais pyydetty hakemaan jo neljän aikoihin. Meni meinaan tunti aika hitaasti siellä kylmässä ootellessa..

Vaikka Hornøyan saari lintubongareiden paratiisi onkin, on se niin mielenkiintoinen ja erikoinen paikka, että suosittelen sitä muillekin. Vaikka et linnuista mitään ymmärtäisikään..


Joko saari on sinulle tuttu?


Tämän jälkeen jatkettiin matkaa Hamningbergiin "kuumaiseman" läpi. Siitä lisää ensi kerralla!



Jatka lukemista..

Mietitkö mikä reissu kyseessä? Käväse lukemassa aiemmat postaukset. :)