Lontoon parhaat näkymät? - Primrose Hill

Englannin matkan suunnitelmiin kuului kaksi kohdetta, joissa ehdottomasti piti päästä tällä reissulla käymään. Toinen niistä oli kävely Thamesin jokilaaksossa (josta olenkin aikaisemmin kirjoittanut täällä) ja toinen Lontoon Regent's Parkin pohjoispuolella sijaitseva kukkula Primrose Hill. Regent's Parkissa on tullut käytyä pari kertaa aiemminkin tietämättä yhtään, että Lontoon yksi parhaista näköalapaikoista sijaitsee aivan vieressä (niin, voisin tietysti tästä lähtien tutkia sitä karttaa vähän paremmin..). Noh parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Otettiin siis jälleen suunnaksi Lontoo ja Regent's Park, ajatuksena kävellä puiston läpi kukkulalle ja siitä edelleen Camden Towniin. Edellisestä retkestä (Thamesin varteen siis) viisastuneena olimme ajoissa liikkeellä, heti kymmeneltä, jolloin pahin ruuhka junissa oli jo hellittänyt.

Regent's Parkissa pidettiin lounastauko

Tällainen kaveri tuli vastaan puistossa

Matka jatkui kohti kukkulaa

Primrose Hill on suosittu piknikpaikka paikallisten keskuudessa. Enkä epäile sitä yhtään. Kyllä meidänkin olisi pitänyt malttaa odottaa ja syödä lounas vasta perillä kukkulan päällä. Ei vain pystynyt. Nälkä oli kaikilla jo kova. Eikä vauvan kanssa kulkiessa parane tehdä asioita oman mielen mukaan. Saattoi pikkuisella nimittäin tässäkin olla sanansa sanottavana! ;) Mutta en valita, kyllä Regent's Parkissakin oli mukava istuskella, syödä eväitä ja levähtää ennen kukkulalle kiipeämistä, ihmetellen samalla lintujen touhuja. Niitä siellä puistossa meinaan riittää. Ja muutenkin, siinä on kyllä viihtyisä puisto, jossa mielellään viihtyy ja viettää aikaa! Tykkään!

Nyt taas asiaan, eli maisemiin. Tällaiset näkymät meitä odotti ylhäällä..

Ja mitä otsikon kysymykseen tulee, niin siihen en osaa ottaa kantaa. Upeathan ne näkymät oli, mutta että parhaat. Mene ja tiedä. Harmillisesti meille sattui aika, jolloin savusumu haittasi näkymiä (Lontoossa ei ollut satanut moneen päivään ja sen takia savusumu oli sankka). Lisäksi en ole mikään Lontoon näköalapaikkojen asiantuntija. En ole tainnut käydä missään muualla ihastelemassa näköaloja, vaikka tämä oli jo neljäs kerta kyseisessä kaupungissa. Mitenköhän tämä on edes mahollista!? Siis mie, joka rakastan korkeita paikkoja yli kaiken, ja joka ensimmäisenä on suunnistamassa siihen kaikista korkeimpaan rakennukseen, tai kiikkumassa sille korkeimmalle nyppylälle. No niin on vain päässyt käymään..

Kyllä mie silti taidan tietää syyn siihen, miksi Lontoon näköalapaikat on jääny koluamatta. Miehelläni on nimittäin kova korkeanpaikankammo. Kaikki muut jutut ja nähtävyydet on mennyt sen takia edelle. Onhan Lontoo täynnä kaikkea kivaa tekemistä ja nähtävää muutenkin. Olen monta kertaa ehdottanut London Eyehin tai Shardiin menoa, mutta ei. Täytyy olla kuitenkin tyytyväinen, että sitä kammoa ei esiinny patikoidessa tuntureilla tai vuorilla (muutoin meillä olisi ongelma! :D) Se taitaa olla se "tyhjän" päällä oleminen ja äkkipudotus alas, joka saa jalat tutisemaan.

Tämän perusteella ei uskoisi, että kaikesta huolimatta me ollaan yhdessä kiivetty esimerkiksi Vatikaanissa Pietarinkirkon kupoliin, ja Singaporessa Marina Bay Sands -hotellin näköalatasanteelle (miehelle pointsit siitä!). Eihän näistä paikoista ollut hänelle paljoa iloa. Kukapa siitä nyt nauttisi, jos koko vierailuaika menisi kökötellessä siellä kaikista perimmäisessä nurkkauksessa joka rakennuksesta löytyy, ja silmät kiinni vielä. Ei varmaan kukaan..

No nautti tai ei, niin pointtina tässä kaikessa oli vaan ilmoittaa, etten ole käynyt missään muualla "Lontoon kattojen yllä"!

Oletko sinä? Mistä on sinun mielestäsi Lontoon parhaat näkymät?


Psst.. seuraa blogia Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovin'issa 

Kävelyllä jokilaaksossa - Goring to Pangbourne

Moikka. Täällä taas! Loma on lusittu ja arkeen palattu. Meän neidillä on nyt takana ensimmäinen ulkomaanmatka (jos masussa oloa ei lasketa), ja se suuntautui tädin ja hänen miehensä luokse Englannin Readingiin. Ja voi että miten hienosti kaikki menikään. Kyllä äiti on ylpeä! Neiti oli koko reissun ajan todella reipas. Ennen matkaa kieltämättä vähän mietitytti millä mielellä sieltä takaisin tullaan (että lähdetäänkö enää koskaan mihinkään :D). Varsinkin lennot hieman jännitti. Näin jälkikäteen ajateltuna en edes tiedä, miksi sitä piti niin paljon jännittää. Itellä käy välillä laskeutuminen niin kovasti korviin, että totta sitä mietti käykö toisellakin. Pahimmillaan se on niin hirveää, että itku pääsee itelläkin, niin mites sitten vauvalla. No onneksi ei käynyt. Meillä ei ollut lentojen kanssa mitään ongelmaa. Jopa lentoemäntä, ja moni kanssamatkustajakin, ihmetteli kuinka kiltti vauva meillä onkaan. Voisin oikeastaan tehdä oman postauksen lentomatkasta (alkoi nimittäin juttua tulemaan siihen malliin..) En varmaan ole ainoa jota ensimmäinen lento vauvan kanssa jännittää. Voisin kertoa vähän omia kokemuksia.

Mutta nyt asiaan, eli reissun läpikäyntiin! Aloitetaan meän lauantaisesta kävelyretkestä..

Oltiin suunniteltu jo aiemmin, että tällä reissulla käveltäisiin Thames-joen vartta pitkin yhdestä kylästä toiseen kylään, jos vaan on aikaa eikä ole tulvia. Kylien välillä kulkee ihan merkitty reitti (siitä lisää täällä), jonka varrella saa reippailun lomassa ihailla Englannin upeita maisemia. Matkan pituus on noin 5 mailia (n. 8 km). Aloitettiin siis retki Goringista ja päädyttiin Pangbourneen.

Kartan lähde: http://www.nationaltrail.co.uk

Mehän ei pidetty hoppua, kun tänne lähdettiin. Odoteltiin rauhassa, että pikkuinen nukkuu eka päikkärit ja lähettiin sitten matkaan. Readingistä Goringiin pääsee helposti junalla, eikä matkaankaan mene kuin vartin verran. Ja reitinhän kävelee parissa tunnissa (vai käveleekö?). Niin ainakin ystävämme google kertoi. Ja niinpä. Jooei! Ei kävele. Ainakaan vauvan kanssa. Me taidettiin keskittyä vähän liikaa siihen ilmoitettuun kestoon eikä maileihin, joten siinäkin mentiin vähän vikaan. Ja sitä paitsi, heti Goringissa ennen lähtöä reitille, piti pysähtyä (tietenkin!) viihtyisään pubiin juomaan lähtöoluet ja -mehut. Ja sitten piti syöttää vauva. Ja vaihtaa vaippa. No siinähän se päivä rupesi huomaamatta hupenemaan..

Perillä Goringissa. Sinne sitä sitten pitäisi lähteä reippailemaan..

Goring on ihastuttava kylä Thamesin varrella Etelä Oxfordshiressa ja se tunnetaan muun muassa George Michaelin kotikylänä. Tämä tunnettu poplaulaja kuoli jouluna 2016 kotonaan, ilmeisesti sydänkohtaukseen. Siitä lähtien kotitalon edustalle on tuotu suruvalitteluja, muistoesineitä ja kukkia. Meidänkin piti käydä ennen reitille lähtöä kunnioittamassa laulajan muistoa läsnäolollamme, vaikkei meillä mitään tuomisia ollutkaan.

Siellä se on! George Michaelin kotitalo (siis tuo vasemmalla oleva..)

Matka jatkui Thamesin rantaa pitkin. Yksin ei tarvinnut polulla talsia, sillä väkeä tuli vastaan vähän väliä. Eikä mikään ihme. Aurinko paistoi täydeltä terältä. Eräs äiti ihmetteli meidän neidin aurinkolaseja (ei ollut muuten tällä reissulla ainoa!). Sitä, miten hienoa on, että vauva ylipäänsä käyttää laseja. Hmm..mielestäni kuitenkin on ihan itsestäänselvää, että kovalla paisteella vauvalla on aurinkolasit.. No ei vissiin ollut..

Alkumatka meni rauhallisesti rantaa pitkin kävellen ja maisemia ihaillen. Kunnes se iski. Nimittäin nälkä! Eikä mikä tahansa nälkä, vaan maitonälkä (jos ei joku jo hoksinu, niin se iski joukon pienimmälle.. :D) Eikä penkkejä tietenkään missään. Lopulta sain syötettyä joen rannalla, maassa, kun ei muukaan auttanut. No sama se kait on missä, kunhan jossain. Sen jälkeen jatkettiin tyytyväisenä matkaa.

Seuraavaksi tultiinkin aukialle, missä vehreät kukkulat alkoivat hallitsemaan maisemaa. Siellä me sitten kuljettiin lehmien seassa keskellä peltoa. Tässä kohtaa myös väki väheni ja kohta saatiin kävellä ihan omassa rauhassa. Rautatie meni ihan vierestä ja välillä maaseudun rauhan rikkoi junan puksutus. Koko matkaa ei neiti kärryissä viihtynyt (kuka se nyt viihtyis!), vaan aina silloin tällöin piti päästä kattelemaan maisemia rintareppuun tai syliin. Näin pysyttiin loppumatkakin tyytyväisenä.

Englantilaista maaseutua. Taustalla rautatie.

Rautatiesilta

Hmm..mitäs ne nuo on..?

Jossain vaiheessa meille alkoi tulla kiire, että ehdittäisiin perille ennen auringonlaskua. Koska sitä oikein oppii, että vauvan kanssa tarvii aikaa? Ei oltu käyty edes vielä syömässä ja nälkäkin alkoi jo olemaan kova. Maastokin muuttui hankalammaksi kulkea ja matkarattailla oli koko ajan hankalampaa liikkua. Hyvin kuitenkin selvittiin. Loppumatka kuljettiin metsän läpi Whitchurchin kylään ja sieltä edelleen Pangbourneen, johon retkemme päättyi. Ehdittiin kuin ehdittiinkin valoisan aikaan perille. Just sopivasti. Ei sitten tarvinnutkaan turvautua taskulamppuun.

Vihdoin saavuttiin Whitchurchin kylään. Enää ei ole pitkästi.

Perillä Pangbournessa

Koska kello oli jo sen verran paljon, ei Pangbournea ehditty koluta sen tarkemmin, vaan kiirehdettiin nälissämme kuuluisaan pubiin The Swaniin syömään.  Kauaa ei tarvinnut miettiä mitä tilaisi, sillä fish and chipsit oli tällä reissulla vielä syömättä. Ja olihan se taas niin hyvää! :) Illallisen jälkeen suunnattiin rautatieasemalle ja hypättiin Readingiin menevään junaan. 

Kyllä vain meillä oli mukava retki! Ihana nähdä välillä vähän muutakin kuin niitä kaikista tunnetuimpia nähtävyyksiä ja kaupunkeja. Oi kun olisi ollut kunnolla aikaa, niin olisi voinut tutustua kyliin vähän paremmin.

Onko seudut muille tuttuja? Onko joku kenties kävellyt saman reitin?

Psst.. seuraa blogia Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovin'issa