Talvinen maisemareitti Kahvikeitaalle

Viime viikonlopulle luvattiin ihan mahtavaa keliä. "Pakko päästä lumikenkäileen!". Se oli ensimmäinen ajatus alkuviikosta kun kattelin säätiedotusta. Meillä oli muutenkin tarkoitus mennä Ylläksen mummolaan, eikä lauantaille ollut kertynyt vielä mitään suunnitelmia. Selvää oli vain, että ulkoilun merkeissä se vietetään. Sen jälkeen kun miehellänikään ei ollut lumikenkäilyä mitään vastaan, aloin miettimään reittiä. Sellaista minne uskaltautuisi myös vauvan kanssa. Mieleen tuli ensimmäisenä Kahvikeitaan laavu, jossa lapsuudessa käytiin paljon, sekä talvella että kesällä. Sinne ei olisi pitkä matkakaan, vain 1,5 km suuntaansa (lähtö Ylläsjärven puolelta tunturia. Sieltä missä hissit sijaitsevat). Laavu on myös suosittu hiihtäjien keskuudessa, sillä se on aivan latujen vieressä. Oltiin käyty siellä mieheni kanssa kerran aikaisemminkin lumikenkäilemässä ennen tytön syntymää.

Kun lauantai koitti, meidän perhe heitti lumikengät autoon ja suunnisti tunturiin. Näin paikallisena tiesin heti suunnan. "Tuonne päin meän täytyy mennä!". Mitään hajua ei ollut siitä mistä varsinainen merkitty reitti lähtee. Ei se mitään. Mielestäni lumikenkäilyssä parasta on se, että voi vähän eksyä poiketa reitiltä. Eipä aikaakaan kun jo tarvottiin keskellä metsää ihmettelemässä "mihis meän sitte pittää mennä..". No eksyä siellä ei onneksi voi, sillä joka puolella menee latuja ja tunturi näkyy selvästi. Suosittelen kuitenkin niitä, jotka ei seutua tunne, niin pysyttelemään siellä reitillä. Voi nimittäin tulla aikamoinen mutka, jos lähtee omin päin seikkailemaan (nimimerkillä kokemusta..).

Jossain vaiheessa löydettiin oikealle reitille. "Täällähän olisi pärjännyt ilman lumikenkiä!". Just! :D Reitti oli tarkoitettu myös pyöräilijöille. Noh, hauskaa oli silti räpiköidä omia polkuja metsän keskellä, että ei se haitannut yhtään, vaikka ei sitä tiedettykään. Kauaa ei tarvinnut enää kävellä reittiä pitkin ja oltiin jo laavulla. Neitikin oli nukahtanut rintareppuun sillä välin. Laavulla paistettiin makkaraa ja syötiin eväitä ennen kuin jatkettiin matkaa takaisin autolle. Laavu oli hieno ja vasta uusitun näköinen, mutta ei hirveän käytännöllinen. Mieheni kirosi sen siellä ollessamme muutamaan otteeseen. Tuliaisena siltä reissulta sai nimittäin pari kuhmua otsaan. Kieltämättä se oli aika matala..

Laavun takana on hete, josta saa janon yllättäessä juomakelpoista vettä

Takaisin päin mentiin merkittyä reittiä pitkin ja tästä syystä paluumatka sujuikin paljon tulomatkaa nopeammin. Maisemat reitillä olivat upeat (enpä tiennyt tätäkään..)  Reitillä oli tosi helppo kulkea, se oli tosi leveä ja hyvin merkitty. Kahvikeitaan laavu on ehdottomasti lapsiperheille sopiva paikka (sekä talvella että kesällä!), jonne kannattaa suunnata, jos lasten kanssa on liikkeellä ja miettii hyvää retkikohdetta, joka on kaiken lisäksi helpon matkan päässä. Lumikenkäilyreitti alkaa tunturissa sijaitsevan laavun luota ja merkkejä reitille ei voi olla huomaamatta. 

Aurinkokin alkoi jo laskemaan paluumatkalla autolle

Yleensä Ylläksellä hiihetään tai lasketellaan, mutta kokeilkaapa joskus lumikenkäilyä! Ylläksellä on useita reittejä myös lumikenkäilyä harrastaville (reiteistä löytyy tarkemmin tietoa Ylläksen sivuilta täältä). Mikä olisikaan lepposampaa puuhaa kauniilla ilmalla sen hiihon ja laskettelun lisäksi (okei no se pilkkiminen..) kuin laittaa lumikengät jalkaan ja nauttia hyvän kelin lisäksi mahtavista maisemista. Ainakin tämä kahvikeitaan reitti yllätti minut täysin!

Onko siellä ruudun takana muita lumikenkäilyn ystäviä?

Rakkaudesta Ylläkseen 💜

Moni teistä lukijoista tietääkin jo, että olen Lapista kotoisin. Tarkemmin sanottuna Ylläkseltä (omasta kotikylästä olenkin ottanut kuvia aikaisemmin ja julkaissut niitä täällä). Tästä syystä, luonnollisesti, Ylläksen alue on tullut elämäni aikana hyvin tutuksi.

Lapsuudessani saatettiin serkkujen kanssa käydä "iltalenkillä" joko Ylläksen päällä tai pikkulaessa, unohtamatta muita nyppylöitä ja luontopolkuja (upeat lenkkeilymaisemat meillä oli, vai mitä sanotte?).  Tällaista mahollisuutta lapsuudesta oon välillä täällä Rovaniemellä asuessani kaivannut. Voisi vaan hypätä autoon, ajaa viis minuuttia (no silloin me ei ajettu, vanhemmat kuskas..) ja kohta sitä olisi jo kiipeämässä ylös tunturia. Aina vois lähteä kun tekee mieli. Vaikka illalla. Onhan meillä täällä ihana Ounasvaara, jossa on ihan mahtavat lenkkeilymaastot, mutta eihän se nyt ole yhtään sama asia kuin valloittaa tunturi. ;) Ja ai niin muutes, silloin kun olin lapsi, sinne Ylläksen päälle ei päässyt mitenkään muuten. Oli kova suoritus kiivetä ylös. Nykyäänhän sinne menee gondolihissi. Hieman helpottaa tunturin valloittamista..

Patikointia Ylläksellä v. 2011

Aakenuksen valloitus v. 2012

Koulussa käytiin tietysti joka vuosi hiihtoretkellä. Ja missäpä muuallakaan kuin tunturissa! Siitä hiihtämisestä en niin välittänyt. En koulussa enkä kyllä muutenkaan. Miettikää, mitkä maisemat hiihellä ja mie en tykänny :D. No ehkä se on niin, että niitä maisemia osaa arvostaa kunnolla vasta sitten kun kasvaa aikuiseksi.

Lumikenkäilemässä Pikkulaessa v. 2014

Viime vuosina ollaan mieheni kanssa aina tilaisuuden tullen patikoitu ja lumikenkäilty Ylläksen alueen reittejä läpi (postauksen kuvat ovat juurikin näiltä reissuilta). En voi silti vieläkään sanoa, että kaikki reitit olisivat tuttuja. Ei ole. Läheskään. Niitä ei ole meinaan mitenkään vähän. Silloin kun päästään kotona käymään (yleensä viikonloppuisin), niin aika on rajallinen. Onhan siellä paljon muutakin tekemistä, ja levätäkin pitäisi välillä. Nyt mieheni sanoisi tähän "Ja kalastaa!" Niin. Varsinkin pilkkiä. Sitä hän voisi harrastaa jatkuvasti. Ja niin kyllä mieki, voin tunnustaa. Mikään ei ole keväällä niin leppoisaa puuhaa kuin istua jäällä pilkkivapa kädessä auringon paistaessa täydeltä terältä. Ja sitten kun saisi vielä niitä isoja kaloja!

Lumikenkäilemässä Kuertunturilla v. 2015

Pilkillä Ylläsjärven jäällä pääsiäisenä v. 2012

Hiihdon ilon löysin uudelleen vasta muutama vuosi sitten ja nyt sitäkin tulee harrastettua paljon useammin. Seuraavaksi pitäisi joskus uskaltautua rinteeseen monen vuoden tauon jälkeen. En kyllä edes tajua miten se laskettelu on niin jäänyt. 

Onko siellä muita, joille Ylläs on ykkönen? Vai kiehtooko enemmän menevä Levi vai jokin ihan muu? Nyt saa paljastaa, mikä on teidän lemppari laskettelukeskus?

Ps. Blogissa tulee olemaan jatkossakin paljon juttuja Ylläksestä. Eli jos oot suunnittelemassa Ylläksen reissua, tai oot muuten ihastunu paikkaan (ja vaikket olisikaan, siinä tapauksessa meinaan kääntää sun pään!), pysy matkassa mukana.

Psst.. seuraa blogia Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovin'issa