Huipulla tuulee - Ylläs

Viikkoa ennen Juhannusta teimme muutaman päivän reissun Ylläkselle. Eräänä iltana päätin extempore lähteä kuvailemaan tunturiin neidin jäädessä mummon ja ukin huomaan. Ajattelin, että nyt täytyy käyttää tilaisuus hyödyksi ja lähteä yksin jonnekin - nyt kun kerta siihen on mahdollisuus. No se pelkkä kuvausreissu muuttuikin sitten kunnon patikoinniksi, kun siinä kävellessä ylöspäin en malttanutkaan enää kääntyä takaisin, vaan jatkoin kiipeämistä ihan huipulle asti.

Matkaan lähdin viiden jälkeen. Auton ajoin Sport Resort Ylläksen parkkipaikalle, Ylläsjärven puolelle tunturia. Sen kummemmin miettimättä miten ylös pääsisi helpoiten, lähdin vain kiikkumaan.

Ensin tuntui ettei matka etene yhtään, kun joka välissä piti pysähtyä kuvaamaan. Maisemat oli jokapuolella niin upeat! Kattokaa ny nuita värejä!

Tässä vaiheessa meinasin kääntyä takaisin, mutta päätin kuitenkin jatkaa matkaa. Oli liian kaunista ja rauhallista. Eihän mulla mikään kiire kotia ollut.

Siinä kiikkuessa ylöspäin aloin miettimään, kuinka kovasti maisemat ovatkaan muuttuneet sitten lapsuusajan. Ei ollut alhaalla näkyviä hotelleja silloin, kun olin pieni (Lapland Hotel Saagaa, kuvassa alhaalla oikealla, ja Ylläs Taigaa vasemmalla). Sen lisäksi alueelle rakennetaan koko ajan lisää huoneistoja ja mökkejä. Niin se aika vain kuluu ja maailma muuttuu.

Reilun tunnin päästä olin ylhäällä huipulla, 718 m merenpinnan yläpuolella. Jalat oli ihan hapoilla ja hiki virtasi pitkin selkää. Aikamoinen kapuaminen! Olishan se gondoliki vierestä mennyt, jos vain olisi ollut auki. Hyvä vaan ettei ollu - eipähän ollut muita ihmisiä häiritsemässä ;) Ylhäällä tuuli oli ihan jäätävä! Kylmä tuuli plus hikinen pusero ja märkä selkä. Juu. Olo ei ollu mitenkään kovin kiva! Lämpimämpi takki olisi ollut kyllä tarpeen. Harmillisesti myös ravintola Ylläskammi oli tällä kertaa kiinni, joten en päässyt sinnekään lämmittelemään - se kun on avoinna vain gondolin aukioloaikojen mukaisesti.

Huipulle on avattu n. 700 m pitkä Historiapolku, joka kertoo Ylläksen alueen historiasta. Tiesittekö muuten että ensimmäinen hissi valmistui Varkaankuruun jo vuonna 1957! Reitillä on myös maisemataulu, josta voi tunnistaa läheiset tunturit.

Kovin kauaa ei huipulla viihtynyt, jos ei halunnut jäätyä pystyyn. Piti räpsästä muutama kuva (siis oikeasti muutama sata..), kiertää polku ja jatkaa matkaa takaisin alas. Jossain vaiheessa huomasin kapean hiekkatien, jota pitkin pääsisi kulkemaan. Se näytti menevän loivasti alaspäin tunturin laitaa pitkin. Sinne siis! Huomattavasti helpompi kävellä. Täytyy kuitenkin huomioida, että huipulta lähtee reittejä alas myös alamäkipyöräilijöille, että ei vaan vahingossa kävele niille tarkoitettuja polkuja pitkin! :)

Loppumatka eteni joutuisasti ja pian olinkin jo alhaalla. Yhteensä aikaa meni kolmisen tuntia kuvailuineen päivineen. Ketään ei näkynyt missään koko aikana ja sain olla ihan yksinäni. Ja hei, ei yhtä ainutta hyttystäkään seurana! Niitä kun välillä meinaa olla riesaksi asti..

Kotia kun pääsin, oli sauna jo odottamassa. Mikäs sen parempaa! :)

Ps. Jos tunturin valloittaminen kävellen tuntuu liian ylivoimaiselta, tai siihen ei ole aikaa, pääsee huipulle Gondolin kyydillä. Gondoli on avoinna kesällä päivittäin juhannuksesta syyskuuhun säävarauksella (hinnaston löydät täältä). Ylläksellä toimii muuten myös maailman ainoa saunagondoli (siinäpä oivallinen vinkki niille jotka on kokenut jo kaiken!). Mitään halpaa lystiä se ei ole, mutta varmasti ainutlaatuinen kokemus (Ylläksen sivuilta täältä löytyy tarkempaa tietoa aiheesta).

Jatka lukemista..

Täältä voit käydä lukemassa tarkemmin Rakkaudestani Ylläkseen!
Ylläs -tunnisteen alta löydät muita juttujani Ylläksestä.

Aurinkotupa - Pienten hiihtäjien suosikkipaikka

Tämä paikka ei paljoa esittelyjä kaipaa. Ei varsinkaan lapsiperheille, jotka Ylläksellä lomaansa tykkäävät viettää. Näin ainakin voisin vahvasti veikata. Latukahvila Aurinkotupa sijaitsee Ylläsjärven puolella ja on suosittu paikka etenkin hiihtäjien keskuudessa. Jos hiihtäminen ei yhtään houkuta, niin vaihtoehtoisesti sinne pääsee lumikengillä tai vaikka kävellenkin. Ihan vierestä menee moottorikelkkareitti, joten kahvila toimii taukopaikkana myös kelkkailua harrastaville.

Eräänä kauniina päivänä otettiin pikkuisen kanssa ukki mukaan, ja suunnattiin yhdessä tänne suosittuun kahvilaan. Tällä kertaa me ei kuitenkaan hiihdetty, eikä muutenkaan rasitettu itteämme päästäksemme paikalle. Me mentiin sinne autolla. Aurinkotupa on kyllä siinä mielessä kiva, että jos perheessä on niitä pieniä, jotka ei jaksa (tai osaa) hiihtää, niin aina voi laittaa sukset autoon ja huristella paikan päälle opettelemaan hiihtämistä. Aurinkotuvalta löytyy nimittäin lapsille suunnattu hiihtomaa, jossa tuota taitoa voi opetella. Heti sen jälkeen kun oltiin ajettu auto tuvan parkkipaikalle, katse kiinnittyi lapseen, joka yritti kovasti päästä pientä mäkeä ylös (oi mikä suloisuus..). Tätä opiskelua oli niin ihana seurata. Ja tämä pikkuinenhan ei kuulkaas luovuttanut! Ei sitten ollenkaan. Hetken aikaa aherrettuaan hän vihdoin ja viimein pääsi ylös. Oikea asenne!

Siellä sitä voi perheen pienimmät harjoitella hiihdon saloja!

Alueella on muutenkin lapsille kaikkea kivaa tekemistä. Siellä on pulkkamäki, laavu ja poroaitaus, jonka takaa voi ihastella näitä meidän söpöjä lappilaisia otuksia. Eikä kyllä itellänikään ole mitään pulkkamäkeä (eikä poroja!) vastaan. Eli hyvin siellä viihtyy aikuisetkin. :)

Aurinko paistaa tuvan etupihalle mukavasti. Jo vain silloin penkeillä kelpaa kaakaota siemailla.

No Helou!

Pulkkamäki tunturinäköalalla

Aurinkotuvan pihalla on myös hieno laavu, jossa voi paistaa makkaraa 

Aurinkotuvalle pääsee helposti hiihtämällä. Ylläsjärven kylältä, Tunturihotellilta, matkaa kertyy muutama kilometri eikä Hotelli Ylläsrinteeltäkään ole kuin reilu kilometri. Maasto on tasaista, joten lapsillakin on helppo hiihellä. Autolla jos haluaa tulla, niin kahvila sijaitsee Junkajänkäntien päässä. Tien nimi vain navigaattoriin ja loput neuvomiset perille hoitaakin sitten opasteet. Hiihtäminen sinne se kuitenkin parasta on, jos vain kykenee. Mikäs sen mukavampaa kuin nauttia hiihdon jälkeen pullakahvit. Lapsillekin varmasti tuo hyvää motivaatiota se, kun palkinnoksi kovasta hiihtosuorituksesta luvataan kaakao ja munkki. ;)

Tämä latu vie muun muassa Hotelli Ylläsrinteelle

Aurinkotupa on kiva paikka. Tänne tullaan varmasti myöhemmin neidin kanssa opettelemaan hiihdon alkeita, sitten kun sen aika on. Ennen sitä tyydytään kuitenkin pulkkamäkeen ja porojen ihmettelyyn.

Olinkos yhtään oikeassa, onko Aurinkotupa muille lapsiperheille tuttu?

Talvinen maisemareitti Kahvikeitaalle

Viime viikonlopulle luvattiin ihan mahtavaa keliä. "Pakko päästä lumikenkäileen!". Se oli ensimmäinen ajatus alkuviikosta kun kattelin säätiedotusta. Meillä oli muutenkin tarkoitus mennä Ylläksen mummolaan, eikä lauantaille ollut kertynyt vielä mitään suunnitelmia. Selvää oli vain, että ulkoilun merkeissä se vietetään. Sen jälkeen kun miehellänikään ei ollut lumikenkäilyä mitään vastaan, aloin miettimään reittiä. Sellaista minne uskaltautuisi myös vauvan kanssa. Mieleen tuli ensimmäisenä Kahvikeitaan laavu, jossa lapsuudessa käytiin paljon, sekä talvella että kesällä. Sinne ei olisi pitkä matkakaan, vain 1,5 km suuntaansa (lähtö Ylläsjärven puolelta tunturia. Sieltä missä hissit sijaitsevat). Laavu on myös suosittu hiihtäjien keskuudessa, sillä se on aivan latujen vieressä. Oltiin käyty siellä mieheni kanssa kerran aikaisemminkin lumikenkäilemässä ennen tytön syntymää.

Kun lauantai koitti, meidän perhe heitti lumikengät autoon ja suunnisti tunturiin. Näin paikallisena tiesin heti suunnan. "Tuonne päin meän täytyy mennä!". Mitään hajua ei ollut siitä mistä varsinainen merkitty reitti lähtee. Ei se mitään. Mielestäni lumikenkäilyssä parasta on se, että voi vähän eksyä poiketa reitiltä. Eipä aikaakaan kun jo tarvottiin keskellä metsää ihmettelemässä "mihis meän sitte pittää mennä..". No eksyä siellä ei onneksi voi, sillä joka puolella menee latuja ja tunturi näkyy selvästi. Suosittelen kuitenkin niitä, jotka ei seutua tunne, niin pysyttelemään siellä reitillä. Voi nimittäin tulla aikamoinen mutka, jos lähtee omin päin seikkailemaan (nimimerkillä kokemusta..).

Jossain vaiheessa löydettiin oikealle reitille. "Täällähän olisi pärjännyt ilman lumikenkiä!". Just! :D Reitti oli tarkoitettu myös pyöräilijöille. Noh, hauskaa oli silti räpiköidä omia polkuja metsän keskellä, että ei se haitannut yhtään, vaikka ei sitä tiedettykään. Kauaa ei tarvinnut enää kävellä reittiä pitkin ja oltiin jo laavulla. Neitikin oli nukahtanut rintareppuun sillä välin. Laavulla paistettiin makkaraa ja syötiin eväitä ennen kuin jatkettiin matkaa takaisin autolle. Laavu oli hieno ja vasta uusitun näköinen, mutta ei hirveän käytännöllinen. Mieheni kirosi sen siellä ollessamme muutamaan otteeseen. Tuliaisena siltä reissulta sai nimittäin pari kuhmua otsaan. Kieltämättä se oli aika matala..

Laavun takana on hete, josta saa janon yllättäessä juomakelpoista vettä

Takaisin päin mentiin merkittyä reittiä pitkin ja tästä syystä paluumatka sujuikin paljon tulomatkaa nopeammin. Maisemat reitillä olivat upeat (enpä tiennyt tätäkään..)  Reitillä oli tosi helppo kulkea, se oli tosi leveä ja hyvin merkitty. Kahvikeitaan laavu on ehdottomasti lapsiperheille sopiva paikka (sekä talvella että kesällä!), jonne kannattaa suunnata, jos lasten kanssa on liikkeellä ja miettii hyvää retkikohdetta, joka on kaiken lisäksi helpon matkan päässä. Lumikenkäilyreitti alkaa tunturissa sijaitsevan laavun luota ja merkkejä reitille ei voi olla huomaamatta. 

Aurinkokin alkoi jo laskemaan paluumatkalla autolle

Yleensä Ylläksellä hiihetään tai lasketellaan, mutta kokeilkaapa joskus lumikenkäilyä! Ylläksellä on useita reittejä myös lumikenkäilyä harrastaville (reiteistä löytyy tarkemmin tietoa Ylläksen sivuilta täältä). Mikä olisikaan lepposampaa puuhaa kauniilla ilmalla sen hiihon ja laskettelun lisäksi (okei no se pilkkiminen..) kuin laittaa lumikengät jalkaan ja nauttia hyvän kelin lisäksi mahtavista maisemista. Ainakin tämä kahvikeitaan reitti yllätti minut täysin!

Onko siellä ruudun takana muita lumikenkäilyn ystäviä?