Viime viikon reissukuulumisia ja Hossan upea auringonlasku

Viime viikolla päätettiin tehä pieni irtiotto arjesta ja suunnata Hossan kautta Vuokatin Katinkulta kylpylään. Alun perin suunnitelmissa oli ties mitä reissua. Aika varmoja oltiin siitä, että lokakuussa lähdetään Roomaan. Ihastuttiin siihen kaupunkiin niin totaalisesti muutama vuosi sitten kun siellä käytiin, että monesti on ollut halu palata. Kalliit lennot kuitenki pilas sen ilon ja kohde muuttuikin edulliseen Krakovaan. Kunnes sitten alkoi lähtöpäivä lähestymään ja lippujakin pitäisi jo alkaa varailemaan.. Ei vain jaksanut. Ei kiinnostanut (mitenköhän tää on ees mahollista, kysynpä vaan..:D).

"Mentäiskö sittenkin kylpylään?", heitti mieheni tällaisen ajatuksen. "Joooo mennään! Mutta tällä kertaa johonkin muualle kun ainaiseen Kuusamon Tropiikkiin." Jotenkin tähän väliin sitä halusi kunnon rentoutusloman (tai ainakin niin rennon mitä nyt pienen ikiliikkujan kanssa onnistuu :D). Ei mitään suuria tai uusia kaupunkeja! Minun kanssa nimittäin kun matkaa, niin ei silloin pysytä paikoillaan. Rooma ois ollu siinä mielessä kiva, että kaupunki on jo jollain tavalla tuttu entuudestaan. Ei olis loma pelkkää suorittamista - nähtävyydestä toiseen tarpomista. Siltikään ei jostain syystä napannu matkustaa niin kauas ja maksaa maltaita. Ei sitte yhtään. No mutta, Rooma ei häviä minnekään. Ens vuonna sitten.

Muutettiin siis totaalisesti suunnitelmia ja kylpyläloma kutsui tällä kertaa. Aikaa meillä oli keskiviikosta sunnuntaihin. Aateltiin, että kolme yötä kylpylässä riittäisi hyvin, ja nyt olisi mahdollisuus ajaa mutkan kautta ja nähdä samalla reissulla Hossan kansallispuisto - siellä kun ei olla vielä päästy käymään. Pääsis retkeilemäänki. Keskiviikkoaamuna siis pakattiin auto täyteen retki- ja uimakampetta ja suunnattiin kohti Hossaa. Majoitusta ei oltu vielä varattu, mutta eihän se nyt niin justiinsa oo. Luotettiin siihen, että jostain yöpaikka saadaan. Parin hutilyönnin jälkeen se onnistuikin ja löydettiin itsemme Hossanjärven rannalta.

Seuraava päivä menikin kansallispuistossa Julma-Ölkkyä ihastellessa ja "pääkohteeseen", eli kylpylään, ajellessa. Julma-Ölkystä tuun tekemään vielä oman postauksen, mutta kylpylässä nyt ei tapahtunut uimista kummempaa, että se siitä. :D Kuviakin taisin ottaa pyöreät nolla. Kerranki niin. Kiva välillä vaan olla.

Mut hei. Eikö oo upea auringonlasku? Itselle ainaki kesän (vieläkö voi sanoa kesän?) upeimpia. Nää kuvat on otettu Loma-Hossasta, eli juuri sen ensimmäisen yöpaikan rannalta. Koko ajopäivän satoi vettä, joten hieman tuli yllätyksenä, kun majapaikassa tavaroita laittaessa alkoi yhtäkkiä silmiä häikäsemään. Mikä lie ihme valoilmiö. Hetki meni aikaa tajuta mistä valo tulee ja varsinki se mihin aurinko laskee. Sen jälkeen ei mennyt montaa sekunttia niin tää mamma oli jo rannalla heilumassa kameran kanssa. :D 

Upea paikka kerrassaan. Vai mitä sanotte?



Tykkäsitkö? Seuraa blogia Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovin'issa! 

Syksyn värejä Neitokaisen rannalla

Tiesitkö, että Kittilän Lainiossa on Suomen muotoinen järvi, Neitokainen nimeltään? No ei se mitään jos et tiennyt, sillä ei tiedä varmaan moni muukaan.

Eräs syksyinen päivä päätettiin kävästä kattomassa mistä onkaan kyse. Kotikylältäni Ylläsjärveltä matkaa järven (vai pitäiskö sanoa lammen?) rantaan tulee noin 14 km. Järvi on sinänsä helposti saavutettavissa, sillä tieltä sinne on vain noin minuutin kävelymatka. Hirveän rankkoja "metsän läpi tarpomisia" perille päästäkseen ei siis tarvitse suorittaa. :D Ainoa vaan, että opasteita sinne ei ole, joten kartan lukutaitoa ja suuntavaistoa (jota mulla ei oo sitte yhtään..) tarvitaan. Onneksi mies sentäs on palj vähän parempi suunnistamaan kun minä. Ja olihan meillä paikallinen opaskin matkassa, nimittäin oma iskä, joka tuntee taas seudut paremmin kuin hyvin. <3

Mistään luonnon muovaamasta järvestä ei suinkaan ole kyse, vaan kyseessä on tekojärvi, jonka on suunnitellut ja rakennuttanut rovaniemeläinen Esko Sääskilahti vuonna 1991. Aikaa järven kaivamiseen kahdella kaivinkoneella meni viikon verran. Se on täsmälleen Suomen muotoinen, vain kymmenentuhatta kertaa pienempi! Eli tarkalleen pikku-suomi on 116 metriä pitkä ja metrin syvyinen (joten kalaa siellä ei oo, mikä kiinnosti yllättäen miestäni heti ensimmäiseksi :D).

Alun perin järven ympärille kaavailtiin suurta lomakylää, mutta laman iskiessä ja yhtiön hakeutuessa konkurssiin, saatiin heittää hyvästit suurille suunnitelmille, eikä turisteille tarkoitettuja lomatontteja ja hotellia saatu koskaan rakennettua. Pian tämän jälkeen myös Neitokainen vaipui unholaan, sillä heti samaisen vuoden syksynä Lainion metsään muuttivat elämäntapaintiaanit, jotka veivät toimittajien (ja läheisten kylien asukkaiden) huomion. Muistan tämän hyvin, vaikka pieni olinkin, enkä varmaan yhtään ymmärtänyt mistä oli kyse. Erikoinen homma se kyllä oli!

(Jos kiinnostuit aiheesta, niin muun muassa Raymond -lehden artikkelista täältä löytyy tietoa enemmän sekä intiaaneista että järvestä. Tosi kattava ja mielenkiintoinen juttu! Kannattaa ehottomasti lukasta! :)

Määränpää ilmasta kuvattuna. Eikö oo hieno? (Kuva: Karttapaikka.fi)

Rannalta katsottuna järvi on kuin mikä tahansa järvi. Ei sitä muotoa pysty rannalta käsin näkemään. Varsinkaan silloin, jos ei tietäisi muotoa etukäteen. Tarkkaan katsottuna jotain pientä ehkä pystyy erottamaan, kun vaan osaa sillä silmällä katsoa.

Heti ensimmäiseksi saavuttiin Ahvenanmaan rantaan. Tää pikku lätäkkö syntyi sattumalta, kun etsittiin järvelle vettä. Pohjavettä ei ollut, joten järven eteläpuolelle tehtiin koekuoppa ja siitä muodostui Ahvenanmaa. Ihan hitusen verran väärään paikkaan vaan, mutta eihän se ny niin justiinsa oo..

Ahvenanmaa tässä heti alhaalla oikealla

Aloin heti seuraavaksi tähyilemään ympärille. Missä on se kumpare mistä erottaisi järven muodon? En löydä! No, pitää siis tyytyä kuvaamaan eka rannalta.

Nää kuvat on otettu jostain Tornion kohdalta. Oikealla näkyy Inari ja vasemmalla alkaa käsivarsi.. :D

Ja sitte myös kuvia vähän sinne itään päin ja etelään..

Huutelin jossain vaiheessa josko mieheni olisi bongannut sen kumpareen, ja olihan hän. Meinasi vain, että se on risujen peitossa. Ja ihan kunnon risujen. Niin ettei mitään toivoa nähdä yhtään mitään niitten seasta. Ei, enpä usko! Ei voi olla niin huono tuuri! Pakko oli silti kokeilla. Huonoin tuloksin tosin. :D Tää seuraava oli se parhain kuva minkä sain. Eikä tää ollu edes korkeimmasta kohdasta.. mut kyllähän tästäkin jotain selvää saa. Ainaki osan Suomea! Eikö vaan?

Kuinka moni tietää paikan? :)





Tykkäsitkö? Seuraa blogia Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovin'issa! 

Kesän fiilistelyä ja näköaloja

Kesä! Se on vihdoin täällä. Tässä parin päivän ajan aurinko on hellinyt meitä oikein urakalla, eikä loppua näy (ainakaan jos yhtään säätiedotukseen on uskominen..) On ollut ihanaa ja helppoa, kun ulos lähtiessä ei ole tarvinnut laittaa päälle koko vaatekaappia, vaan pelkät kesävaatteet riittää. Pihallakin touhuaa ihan eri mielellään nyt kun on lämmintä ja aurinko paistaa.

Eilen täällä oli ensimmäinen todella lämmin päivä. Lähdettiin neitin kanssa pyörähtään kaupungilla asioilla. Mittarissa oli reilu 20 astetta ja tää äiti puki lapselleen päälle kypärälakin. Juu niin tein. Ettei vaan tuu kylymä! Kuten arvata saattaa ulkona saatiin riisua se kypärälakki pois ja aika vikkelään. Sulaahan sinne meinas. Alkukesä on vaan ollu niin huono ja kylmä, että välillä vähän epäilytti tuleeko se kesä sieltä ollenkaan tänä vuonna. Ja nyt kun se yks kaks yllättäen tuli, tuntuu ettei osaa pukeutuakaan. No eiköhän se tästä.. Tänään oltiin jo pikkasen viisaampia ja vaunulenkille lähdettiin kesätamineissa. Kypärälakin tilalle vaihdettiin hellehattu ja silmien suojaksi laitettiin aurinkolasit (vieläkö joku kertois miten ne saataisiin pysymään päässä?). 

Iltalenkillä Syväsenvaaran näkötornilla

Illalla, neitin nukkumaanmenon jälkeen, sain idean lähteä lenkille. Päätin ottaa mukaan kameran, jotta saisin kuvailla rauhassa (tai sitte se oli vaan tekosyy olla vetämättä kunnon treeniä..). Ajatuksissa oli kiikkua ylös Syväsenvaaran laella sijaitsevaan näkötorniin. Ollaan käyty siellä lenkillä monesti, sillä asutaan ihan lähistöllä. Mitään retkeilypalveluita siellä ei ole, ei laavuja yms, mutta tornilta avautuu hienot näkymät kaupunkiin ja jokivarteen. Näköalojen takia siellä kannattaa käydäkin. Kaupungin keskustasta tulee matkaa noin 5,7 km ja helpoiten sinne pääsee, kun ajaa autolla SantaParkin  parkkipaikalle. Sieltä ei ole matkaa kuin muutama sata metriä ja oot jo perillä.

Tällaiset oli maisemat ilta-aikaan..

Kroatian reissujuttujen merkeissä jatketaan ihan pian. Itseasiassa postaus Splitistä onki jo melkein valmis. Halusin kuitenkin tulla nyt vähän fiilistelemään tulevaa kesää ja kärpäsiä. Toivottavasti saadaan nauttia lämpimistä ilmoista vielä pitkään.


Mukavaa loppuviikkoa sinulle! :)

Äkäsmylly keväällä

Äkäsmylly on yksi Ylläksen alueen mielenkiintoisimmista nähtävyyksistä, jos minulta kysytään. Se sijaitsee Äkäslompolosta pohjoiseen, noin kahdenkymmenen kilometrin päässä, kauniilla paikalla Äkäsjoen varrella. Myllyalueella on toinenkin nähtävyys, pieni vesiputous ja koski, Äkäslinkka nimeltään. Olen käynyt siellä pari kertaa aikaisemminkin, mutta ainoastaan kesällä. Tänä vuonna kuitenkin sain vihdoin toteutettua retken sinne talviaikaan, lumen ollessa vielä maassa.

Viime viikon tiistaina lähdettiin neitin kanssa kahdestaan Ylläksen mummolaan, mieheni viettäessä omaa aikaansa pilkkireissulla Inarissa. Mummolassa oltiin sunnuntaihin asti, joten siinä oli hyvin aikaa ottaa Äkäsmylly retkikohteeksi joku kaunis päivä. Matkaseuraksi pyysin mummon ja ukin mukaan, jotta itse saisin kuvailla rauhassa ihan ajan kanssa. Ilmat vaan meinasi pilata suunnitelmat kokonaan, sillä juurikin sille viikolle luvattiin lunta, lunta ja lisää lunta. Ja vieläpä kunnon lumimyräkkää! Onneksi kuitenkin perjantaiaamulle ja -aamupäivälle luvattiin jo parempaa keliä. Pakattiin siis sinä aamuna kimpsut ja kampsut autoon, ja lähdettiin ajamaan kohti Äkäslompoloa. Aivan varmoja ei oltu siitä pääseekö sinne talvella kuinka hyvin autolla. Tai se tiedettiin, että parkkipaikalle pääsee kyllä ja sieltä on noin 300 metrin kävely perille, mutta ei tiedetty sitä, missä kunnossa polku parkkipaikalta myllylle on. Tämän takia otettiin vaunujen lisäksi mukaan rintareppu. Ihan siltä varalta, jos vaunuilla ei perille asti pääse. Se oli kuitenkin turhaa, sillä reitti oli ajettu ensin kelkalla, ja sen jälkeen vielä tampattu muitten retkeilijöitten toimesta niin hyvin, että vaunuillakin pääsi liikkumaan.

"Vanha vesimylly on rakennettu Lapin sodan jälkeen vuonna 1946 ja se on ollut aktiivisessa käytössä 60-luvulle saakka. Myllyn osakkaina toimi kahdeksan talollista. Sitä huollettiin talkoilla ja jauhatusvuorot jaettiin arpomalla. Myllynkivet jauhoivat ohrajauhoja kaksi ja puoli kiloa tunnissa ja viitisenkymmentä kiloa vuorokaudessa. Kiireettömämpänä aikana myllyä vuokrattiin myös ulkopuolisille. Äkäsjoen myllyllä saatettiin käydä porolla jopa Rauhalasta saakka jauhattamassa joulupuurojauhot!"

Äkäsmyllylle pääsee auton lisäksi niin hiihtämällä, lumikengillä, kelkalla, pyörällä kuin patikoimallakin, sillä alueelta lähtee useita luontoreittejä. Sesonkiaikoina myllypihalla toimii tunnelmallinen myllykahvio, Äkäsmylly Cafe, josta saa kylmien ja kuumien juotavien lisäksi itse tehtyjä leivonnaisia. Tunnelmalliseksi kahvilan tekee se, ettei siellä ole sähköjä. Tästä syystä kortilla ei voi maksaa, joten käteistä on varattava mukaan! Kannattaa ehdottomasti pistäytyä sisälle kaakaolle tai kahville, jos kahvila vaan on auki. Niin mekin teimme. Pikku neidinkään ei tarvinnut tyytyä pelkkiin hedelmäsoseisiin, vaan oikea ruoka saatiin lämmitettyä vesihauteessa. Ei haitannut yhtään vaikka vähän kauemmin joutuikin odottamaan ruoan valmistumista. Sisällä aika kului rattoisasti kahvilan isännän kanssa rupatellessa, poropiirakkaa syödessä ja takkatulesta nauttien.

Kahvilan lisäksi alueelta löytyy tulistelupaikka sekä Riihishop, jossa myydään ruska-aikaan kaikennäköistä tavaraa, uutta ja vanhaa. Itse Äkäslinkka on putoukseksi melko vaatimaton, varsinkin näin talviaikaan, mutta sitäkin kuvauksellisempi. Alueelta löytyy muutenkin hienoja kuvauskohteita valokuvausta harrastaville.

Kokonaisuudessaan Äkäsmylly ympäristöineen on viehättävä paikka vierailla, sekä talvella että kesällä. Siellä voi pistäytyä vaikkapa ohi ajaessa, jos on menossa Äkäslompolosta Muonioon päin. Opasteet vievät kyllä perille. Jos taas hiihto- tai patikointireitit myllylle kiinnostaa, niin kahvilan kotisivuilta täältä löytyy tarkempaa tietoa reiteistä. Itse ainakin lähtisin tuolta mieluusti hiihtelemään.

Onko täällä muita, joille Äkäsmylly nähtävyytenä on tuttu?



Ps. Hauskaa vappua! Onko minkälaisia vappusuunnitelmia? Me lähdetään takaisin Ylläkselle, joten Ylläsjuttuja tulossa lisää vapun jälkeen! :)