Kesän fiilistelyä ja näköaloja

Kesä! Se on vihdoin täällä. Tässä parin päivän ajan aurinko on hellinyt meitä oikein urakalla, eikä loppua näy (ainakaan jos yhtään säätiedotukseen on uskominen..) On ollut ihanaa ja helppoa, kun ulos lähtiessä ei ole tarvinnut laittaa päälle koko vaatekaappia, vaan pelkät kesävaatteet riittää. Pihallakin touhuaa ihan eri mielellään nyt kun on lämmintä ja aurinko paistaa.

Eilen täällä oli ensimmäinen todella lämmin päivä. Lähdettiin neitin kanssa pyörähtään kaupungilla asioilla. Mittarissa oli reilu 20 astetta ja tää äiti puki lapselleen päälle kypärälakin. Juu niin tein. Ettei vaan tuu kylymä! Kuten arvata saattaa ulkona saatiin riisua se kypärälakki pois ja aika vikkelään. Sulaahan sinne meinas. Alkukesä on vaan ollu niin huono ja kylmä, että välillä vähän epäilytti tuleeko se kesä sieltä ollenkaan tänä vuonna. Ja nyt kun se yks kaks yllättäen tuli, tuntuu ettei osaa pukeutuakaan. No eiköhän se tästä.. Tänään oltiin jo pikkasen viisaampia ja vaunulenkille lähdettiin kesätamineissa. Kypärälakin tilalle vaihdettiin hellehattu ja silmien suojaksi laitettiin aurinkolasit (vieläkö joku kertois miten ne saataisiin pysymään päässä?). 

Iltalenkillä Syväsenvaaran näkötornilla

Illalla, neitin nukkumaanmenon jälkeen, sain idean lähteä lenkille. Päätin ottaa mukaan kameran, jotta saisin kuvailla rauhassa (tai sitte se oli vaan tekosyy olla vetämättä kunnon treeniä..). Ajatuksissa oli kiikkua ylös Syväsenvaaran laella sijaitsevaan näkötorniin. Ollaan käyty siellä lenkillä monesti, sillä asutaan ihan lähistöllä. Mitään retkeilypalveluita siellä ei ole, ei laavuja yms, mutta tornilta avautuu hienot näkymät kaupunkiin ja jokivarteen. Näköalojen takia siellä kannattaa käydäkin. Kaupungin keskustasta tulee matkaa noin 5,7 km ja helpoiten sinne pääsee, kun ajaa autolla SantaParkin  parkkipaikalle. Sieltä ei ole matkaa kuin muutama sata metriä ja oot jo perillä.

Tällaiset oli maisemat ilta-aikaan..

Kroatian reissujuttujen merkeissä jatketaan ihan pian. Itseasiassa postaus Splitistä onki jo melkein valmis. Halusin kuitenkin tulla nyt vähän fiilistelemään tulevaa kesää ja kärpäsiä. Toivottavasti saadaan nauttia lämpimistä ilmoista vielä pitkään.


Mukavaa loppuviikkoa sinulle! :)

Supetarin yläpuolella

Meän reissun ensimmäisille päiville sattui tosi kova tuuli. Ei huvittanut ottaa aurinkoa altailla eikä varsinkaan uida meressä. Oli keksittävä jotain muuta. Meän porukasta  osa oli käynyt edellisenä päivänä kävelelyllä Supetarin lähiympäristössä. Ylöspäin kun lähtee talsimaan, niin sieltä on kuulemma hienot näkymät alas Supetariin. Matkalla näkyy lampaita ja hevosia. Kunnon maaseutua siis. Oi että, sinnehän me mennään huomenna!

Vähän kyllä epäilytti lähteä matkaan rattaiden kanssa. Saatiin vinkki, että paikoitellen polku on huono ja kivinen, eikä meän matkarattailla välttämättä pääse kovin hyvin kulkemaan. No päätettiin silti yrittää. Ainahan voi kääntyä takaisin jos siltä alkaa näyttämään.

Alkumatkasta tie oli hyväkuntoinen, joten ei hätää. Pian tuli vastaan niitä hevosia ja lampaitakin.

Näitä kavereita katsoi ja ihaili ihan mielellään, mutta oli meillä muitakin elukoita seurana. Paljon heinäsirkkoja ja niitä nyrkin kokoisia pörriäisiä, joita sai juosta pakoon aina vähän väliä. Ne ei ollu kivoja! Vaikka mieheni kuinka yritti sanoa, että nämä pörriäiset oli vain harmittomia kimalaisia (just joo, uskoo ken tahtoo..), ei se kyllä yhtään lohduttanut. En pelkää mitään niin paljon kuin ampiaisia ja mehiläisiä ja kaikkea mikä pistää (lentäviä sellaisia). Eihän niitä pääse ees mitenkään pakoon! Hyh! Onneksi niitä ei kuitenkaan parveilemalla siellä ollut, niin pystyin keskittymään maisemiinki. Ne oli nimittäin tosi hienot!

Mitä ylemmäs päästiin, sitä huonokuntoisemmaksi meni tie. Vastaan tuli nyt myös sitä kivikkoa. Enää ei maltettu kääntyä takaisin, vaan sinnillä jatkettiin matkaa. Polku oli paikoitellen niin huono, että ei auttanut muu kuin ottaa neiti syliin ja rattaat kainaloon. Näitä huonompia kohtia ei onneksi ollut kuin aina välillä, niin kantaminen ei tehnyt tiukkaakaan. Ylhäällä sen sijaan odotti aivan ihastuttavat maisemat. Kaiken sen rehkimisen arvoiset! 

Alaspäin mentiinki sitten samalla kaavalla. Välillä päästiin liikkumaan rattaiden kanssa ja välillä jouduttiin kantohommiin.

Kaikesta huolimatta oli onnistunut reissu! Kieltämättä matkarattaat ei ollu se fiksuin valinta tuollaiselle retkelle, mutta perille päästiin, ja takaisinkin vielä. Maisemat olivat upeat ja oli kiva käydä tutkimassa mitä kaikkea Supetarin keskustan ulkopuolelta löytyykään. Jos majoitut joskus Supetarissa, niin suosittelen kiikkumaan ylös, ilman rattaita tosin. ;) Aikaa meillä meni noin 2,5 tuntia.

Jatka lukemista..

Supetarista juttua lisää edellisessä postauksessa -->

Supetar - Ihastuttava pieni satamakaupunki

Supetar - Ihastuttava pieni satamakaupunki

Oltiin ystäväni kanssa jo kauan haaveiltu Kroatian matkasta ja vihdoin saatiin toteutettua reissu sinne. Mukaan lähtivät tietysti miehet ja lapset, sekä ystäväni miehen vanhemmat. Tällä kertaa haluttiin päästä mahdollisimman helpolla, joten päädyttiin valmismatkaan ja All Inclusiveen. Ajatuksena oli, että aivot saisi heittää narikkaan ja antaa muiden hoitaa järjestelyt. Ei tarvitsisi miettiä lentokenttäkuljetuksia, ruokapaikkoja eikä mitään muutakaan, vaan ainoastaan rentoutua ja nauttia lomasta. Kaikki hoituisi vain yhdellä varauksella (siis kahdella sorry, täytyyhän täältä päästä sinne Helsinkiin). Se kuulosti kyllä oikein mainiolta! Ei olla mieheni kanssa koskaan aikaisemmin oltu All Inclusivessa, joten siinäkin mielessä uteliaisuus voitti ja piti testata myös sitä vaihtoehtoa. 

Loppupeleissä Tjäreborg veti matkanjärjestäjistä pidemmän korren. 9 kappaletta ulkouima-altaita, Lollo & Bernie (ovat Tjäreborgin maskotteja, jos et tiennyt), lastenallas, minidisko, lukematon määrä ravintoloita, allasbaari sekä lyhyt matka rannalle ja keskustaan kuulostivat liian hyviltä, joten majoitus varattiin suositusta Waterman Supetrus Resort -hotellista. Tämä Family Garden -perhehotelli sijaitsee Bracin saarella ihastuttavassa Supetarin satamakaupungissa.

Supetar on Bracin saaren suurin kaupunki. Helpoiten sinne pääsee Splitin kautta lautalla. Matka kestää noin 50 minuuttia ja koko matkan ajan saa ihastella upeita vuoristomaisemia. Ennen matkaa kuvittelin Supetarin olevan pahempikin "turistirysä", mutta niin ei ollutkaan. Se oli positiivinen yllätys. En tiedä sitten mikä on tilanne keskikesällä, kun turisteja on enemmän ja se pahin sesonki päällä, mutta meidän aikana ei turisteja ollut yhtään liikaa. Hotellialueella niitä kyllä riitti, mutta heti kun lähti vähän syrjempään niin sai olla ihan keskenään ja rauhassa. Ihan parasta! 

Lomamme alussa oli todella kova (ja kylmä!) tuuli, joten mereen uskaltauduimme vasta viimisenä päivänä. Meän hotellialueen alapuolella oli kaksi rantaa. Toinen rannoista oli matala ja lapsiystävällinen, toinen taas syveni nopeasti. Oltiin jo kotona päätetty, että Kroatiassa sitten snorklataan, oli vesi kuinka kylmää tahansa. Tykästyimme snorklaamiseen tosissaan muutama vuosi sitten Gili Airilla. Niin kivaa puuhaa! Snorklailimme aikamme lähirannoilla sekä vähän kauempanakin. Tällä reissulla uimatossut tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Ei pelkästään sen takia, että Supetarissa rannat ovat pikkukivirantoja, vaan myös niiden ei niin kivojen merisiilien takia. Niitä nähtiin meren pohjassa meinaan enemmän kuin muutama..

Onneksi kuitenkin törmättiin näihin kavereihin vasta kauempana eikä niitä ollut hotellin lähirannoilla!

Heti sataman vieressä sijaitsee Supetarin vanhakaupunki, jonka tunnelmallisiin kujiin teki ihan mieli eksyä. Kapeiden kujien lisäksi alueella on kauniita kirkkoja ja historiallisia rakennuksia. Matkarattailla oli paikoitellen hankala liikkua korkeuserojen vuoksi. Lisäksi portaita oli paljon. Eipä se kuitenkaan haitannut, sillä suurin osa ajasta vietettiin satama-alueella myyntikojujen ja palveluiden läheisyydessä. Niitä kun ei vanhassa osassa juurikaan ollut.

Parish church 

Vanhasta kaupungista lähti myös Supetarin kartan mukaan merkitty "One day with Rendic" -niminen kierros. Tämän enempää ei kartasta saanut irti, joten pitihän se uteliaisuuttaan lähteä ottamaan selvää mitä se pitää sisällään. Kierros alkoi vanhasta osasta kaupunkia ja päättyi Supetarin hautausmaalle, lähelle meidän hotellia. Mietittiin, että ei taida olla mitään järkeä lähteä kierrokselle matkarattaiden kanssa (eikä mieheni ollut muutenkaan yhtään innoissaan tästä ideasta), joten päätin lähteä yksinäni kattelemaan mistä on kyse. Saisinpahan samalla kuvailla rauhassa. Kyseessä oli polku, jonka varrella käytiin läpi Supetarin historiaa ja siinä samalla tutustuttiin yhden Kroatian tunnetuimman kuvanveistäjän Ivan Rendicin (1849-1932) elämään ja hänen töihinsä. Olin jo innoissani lähtenyt polkua kiertämään kaduilla olevien kylttien avulla ja tajusin vasta hetken päästä kartan olevan miehelläni. Se oli lähtötöpinöissäni unohtunut rattaiden taskuun. :D En jaksanut kuitenkaan lähteä sitä hakemaan, vaan ajattelin kylttien opastavan minut kierroksen loppuun.

No eihän se ihan niin mennyt, vaan välillä vähän eksyin reitiltä. Siinä autioita kujia kävellessäni törmäsin paikalliseen hattupäiseen herrasmieheen, jonka kanssa juttelin hetken aikaa. Hän kysyi tietysti jossain vaiheessa mistä olen kotoisin.. "Oh Finland, you Finnish people drink so much alcohol!" Niih.. mitä tuohon nyt sanoisi.. :D 

Supetarin kivitaloja

Vanha osa kaupunkia ei ole suuri, joten aikani pyörittyäni (ja herrasta eroon päästyäni) löysin taas reitille. Hetken päästä vastaan tuli sympaattinen pieni kuja, joka oli nimetty kroatialaisen maalarin Ignjat Jobin (1895-1936) mukaan. Kadulla oli mukavan näköinen ravintola ja vanha kirkko. Muistelin lukevinani kartasta, että kyseinen kirkko on lähellä satamaa, joten polku olisi vanhan kaupungin osalta tämän jälkeen kierretty.

St. Martin's Church

Ja niin olikin. Se kierros oli käyty hyvinkin nopeaa ja lopulta päätin lopettaa haahuiluni törmättyäni muihin satama-alueella. Olihan siinäkin jo kierrosta kerrakseen.

Viimeisenä iltana, mieheni mennessä kokeilemaan kalaonnea, laitoin neitin päikkäreille rattaisiin ja lähdin vielä käymään Supetarin hautausmaalla. Heti sisäänkäynnin ulkopuolella on Villa Rustica, roomalaisen huvilan rauniot. Itse hautausmaa on täynnä toinen toistaan näyttävämpiä hautakiviä, mutta katseenvangitsijana toimii kuitenkin Petrinovic -nimisen perheen mausoleumi.

Petrinovic Mausoleum oikealla

Supetar oli kyllä aivan ihana paikka. Voisin lähteä joskus uudelleenkin. Ehdottomasti!

Oletko sinä käynyt Supetarissa? Mitä tykkäsit?

Alkupaloja Kroatiasta

Olen ihastunut. Ja pysyvästi. Nimittäin Kroatian kauniisiin maisemiin, vuoristokyliin, satamakaupunkeihin, paikalliseen tunnelmaan, rantoihin, turkoosiin mereen ja sen kristallinkirkkaaseen veteen. Jestas miten kaunis maa! 

Kotiuduttiin tosiaan toissapäivänä viikon pituiselta Kroatian reissulta. Kohteena meillä oli Bracin saari ja ihastuttava pieni satamakaupunki nimeltään Supetar. Ja voi kyllä, ei ois voinu paremmin matka mennä. Paikka oli upea ja seura mitä mainioin. <3 Nyt jo tiedän, että Kroatiaan tullaan palaamaan uudelleen. Ja toivottavasti monta kertaa.

Matkaväsymys vaan meinaa painaa vieläkin. Keskiviikkona herättiin kukonlaulun aikaan jo ennen kuutta, jotta ehdittäisiin Splitiin menevälle lautalle ja sieltä ajoissa lentokentälle. Rovaniemellä oltiin vasta kymmenen jälkeen illalla. Kokonainen päivä siinä meni ennen kuin kotia päästiin. Meän neiti nukkui eilen semmoset makeat neljän tunnin päikkärit ja tänään herättiin vasta yhdentoista jälkeen. Että sellaista, oliko hieman matkaväsymystä pikkuneidillä. :D No heti kun tästä väsymyksestä selviän (ja saan ne miljoona kuvaa läpikäytyä), tulen kertomaan meän matkasta enemmän. Sitä ennen, saatte vähän maistiasia siitä, mitä kaikkea ehdittiin lomalla näkemään ja kokemaan. Ja mites muutenkaan kuin kuvien muodossa, olkaas hyvät!

Viehättävä Supetar

Päiväretki Splitiin

Autoillen pitkin vuoristoteitä

Aah nyt tuli jo ikävä nuita maisemia. <3 Joko saa mennä uudelleen?