sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Welcome 2017!

Se olisi joulu nyt takanapäin. Kinkut on syöty ja maha on niin täynnä suklaata ettei tosikaan. Samalla voi julistaa blogiloman päättyneeksi. Eihän sitä ois ees malttanut olla yhtään kauemmin erossa tästä hommasta. Niin koukuttavaa! Eilen sipsejä mässäillessä päätin, että nyt tämä tolkuton suklaiden ja muiden epäterveellisten herkkujen syöminen saa luvan hetkeksi loppua. Uusi Vuosi aloitetaan puhtaalta pöydältä terveellisellä ruokavaliolla. Taas enemmän salaattia ja vähemmän herkkuja. Sopii mulle enemmän kuin hyvin! No okei, tänään syötiin keitettyjä nakkeja lounaaksi, kun eilen jäi välistä, mutta silti söin enemmän salaattia kuin niitä nakkeja. Eikös se ole aika hyvin kuitenki? :D

Samoten vuosi 2016 on nyt taputeltu ja uusi vuosi edessä. Blogeissa näkyy aina ennen ja jälkeen joulun paljon yhteenvetoja menneestä vuodesta. Vaikka itse olen vasta aloittanut bloggaamisen, niin eihän se estä sitä, että itsekin voisin sellaisen tehdä? Samalla voisin raottaa teille lukijoille hieman omaa elämää ja sitä, mitä vuosi piti matkojen osalta sisällään. 

juhannus iso-vietonen
Juhannus 2016 Iso-Vietosella

Vuosi 2016 alkoi iloisissa merkeissä. Oltiin pari päivää sitten saatu varmuus siitä, että kyllä siellä minun masussa jotain elämää on. <3 Epäiltiin sitä jo jonkin aikaa, sillä jouluna ei maistunut oikein ruoka ja olo oli muutenkin hyvin väsynyt ja voimaton. Myös jääkaapin aukaisu tuotti aivan hirveän kakomisreaktion (huh sitä en unoha varmaan ikinä, niin hirveä se jääkaapin haju oli!) Mulla kesti pahoinvoinnit aika pitkään, joten alkutalvi menikin aikamoisessa sumussa. Siihen kun lisäsi vielä työt päälle! Joo, ei tarvinnut kauan miettiä mitä sitä työpäivän jälkeen tekisi tai minne menisi. Kyllä tämä aika meni suurimmaksi osaksi sohvalla maaten.

Myös kuvaaminen jäi varsinkin alkuvuonna ihan minimiin, kun ei oikein ollut kiinnostusta tai voimia kantaa suurta järkkäriä mukana. Ne kuvat, mitä ylipäänsä jaksoi ottaa, ovat suurimmaksi osaksi puhelimella räpsittyjä ja laatu onki sen mukainen. Mutta nyt taas on enemmän jaksanut keskittyä valokuvaamiseen ja into siihen on suurempi kuin koskaan. Uusi kuvauskalustokin odottaa minua siellä jossain. Vielä pitäisi vaan saada tilattua. Siihen, minkälainen se tulee olemaan, palaan myöhemmin.

salla patikointi
Salla lokakuussa


Helmikuussa päästiin kuitenkin käymään hieman ulkomailla. Olo oli onneksi jo vähän parempi, vaikka vieläkin pahoinvointia oli jonkin verran. Mieheni sisko asuu miehensä kanssa Englannissa Readingissä (niille jotka eivät paikkaa tiedä, Reading sijaitsee puolen tunnin junamatkan päässä Lontoosta länteen päin), joten sinne tuli suunnattua muutamaksi päiväksi arkea pakoon. Uudelleen sinne päästiin toukokuussa. Tällä kertaa kymmeneksi päiväksi, joten silloin päästiin näkemään vähän muitakin paikkoja kuin Readingiä ja Lontoota. Pahoinvointikin alkoi olla jo takanapäin.

arundel linna englanti
Arundel, sympaattinen pikku kylä keskellä Englannin maaseutua


arundel englanti
Samonen kylä ylhäältä linnasta kuvattuna

lontoo piccadilly circus
Piccadilly Circus Lontoossa

lontoo tower bridge
Tower Bridge, Lontoossa sekin

windsor englanti
Windsorin kaupunkia

oxford englanti
Yliopistokaupunki Oxford

Muuten kesä menikin ison mahan kanssa tallustellessa ihan vaan kotosalla. Taisi olla ensimmäinen kesä ettei käyty missään kauempana. Välillä ihan hyvä näinkin! Elokuussa sitten pitkä odotus päättyi ja saatiin meän pikku prinsessa ekaa kertaa syliin. Ei tule varmaan kenellekään yllätyksenä, että se oli se meidän vuoden 2016 kohokohta! :) 

Pitkin vuotta tehtiin kuitenkin paljon mökkireissuja ja retkiä Lappiin sekä ystävien kanssa että ihan vaan kahestaan, ja myöhemmin tietenkin myös pikkuisen kanssa. Ja kävinhän mie Helsingissäkin ystäväni kanssa kesäkuussa minilomalla. Onhan siinä. Ei sitä muuta raskaana ollessa olisi jaksanutkaan. Kiitos muuten niille ystäville, joitten kanssa ollaan saatu näitä reissuja tehä ja yhteisiä hetkiä viettää. Ilman teitä elämä olisi paljon paljon tylsempää! :)

Mutta nyt toivotetaan vuosi 2017 tervetulleeksi. Toivottavasti se on yhtä onnellinen kuin edeltäjänsäkin!


2 kommenttia:

  1. Onnea pienokaisen johdosta!

    Muistan niin hyvin oman raskauspahoinvoinnin. Illalla töiden jälkeen istuin sohvalla ja tuijotin seinää. Matkan ajatteleminenkin oli ihan liian rankkaa, ja oli meilläkin raskausaikani alku kovin hiljainen ihan kaiken aktiivisuuden osalta.

    Ihanaa alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Juu ja tuntu että se pahoinvointi ei lopu koskaan! Aika meni niiin hitaasti. Oli se kuitenki sen arvoista! <3

      Sitä samaa sinulle!

      Poista