Huipulla tuulee - Ylläs

Viikkoa ennen Juhannusta teimme muutaman päivän reissun Ylläkselle. Eräänä iltana päätin extempore lähteä kuvailemaan tunturiin neidin jäädessä mummon ja ukin huomaan. Ajattelin, että nyt täytyy käyttää tilaisuus hyödyksi ja lähteä yksin jonnekin - nyt kun kerta siihen on mahdollisuus. No se pelkkä kuvausreissu muuttuikin sitten kunnon patikoinniksi, kun siinä kävellessä ylöspäin en malttanutkaan enää kääntyä takaisin, vaan jatkoin kiipeämistä ihan huipulle asti.

Matkaan lähdin viiden jälkeen. Auton ajoin Sport Resort Ylläksen parkkipaikalle, Ylläsjärven puolelle tunturia. Sen kummemmin miettimättä miten ylös pääsisi helpoiten, lähdin vain kiikkumaan.

Ensin tuntui ettei matka etene yhtään, kun joka välissä piti pysähtyä kuvaamaan. Maisemat oli jokapuolella niin upeat! Kattokaa ny nuita värejä!

Tässä vaiheessa meinasin kääntyä takaisin, mutta päätin kuitenkin jatkaa matkaa. Oli liian kaunista ja rauhallista. Eihän mulla mikään kiire kotia ollut.

Siinä kiikkuessa ylöspäin aloin miettimään, kuinka kovasti maisemat ovatkaan muuttuneet sitten lapsuusajan. Ei ollut alhaalla näkyviä hotelleja silloin, kun olin pieni (Lapland Hotel Saagaa, kuvassa alhaalla oikealla, ja Ylläs Taigaa vasemmalla). Sen lisäksi alueelle rakennetaan koko ajan lisää huoneistoja ja mökkejä. Niin se aika vain kuluu ja maailma muuttuu.

Reilun tunnin päästä olin ylhäällä huipulla, 718 m merenpinnan yläpuolella. Jalat oli ihan hapoilla ja hiki virtasi pitkin selkää. Aikamoinen kapuaminen! Olishan se gondoliki vierestä mennyt, jos vain olisi ollut auki. Hyvä vaan ettei ollu - eipähän ollut muita ihmisiä häiritsemässä ;) Ylhäällä tuuli oli ihan jäätävä! Kylmä tuuli plus hikinen pusero ja märkä selkä. Juu. Olo ei ollu mitenkään kovin kiva! Lämpimämpi takki olisi ollut kyllä tarpeen. Harmillisesti myös ravintola Ylläskammi oli tällä kertaa kiinni, joten en päässyt sinnekään lämmittelemään - se kun on avoinna vain gondolin aukioloaikojen mukaisesti.

Huipulle on avattu n. 700 m pitkä Historiapolku, joka kertoo Ylläksen alueen historiasta. Tiesittekö muuten että ensimmäinen hissi valmistui Varkaankuruun jo vuonna 1957! Reitillä on myös maisemataulu, josta voi tunnistaa läheiset tunturit.

Kovin kauaa ei huipulla viihtynyt, jos ei halunnut jäätyä pystyyn. Piti räpsästä muutama kuva (siis oikeasti muutama sata..), kiertää polku ja jatkaa matkaa takaisin alas. Jossain vaiheessa huomasin kapean hiekkatien, jota pitkin pääsisi kulkemaan. Se näytti menevän loivasti alaspäin tunturin laitaa pitkin. Sinne siis! Huomattavasti helpompi kävellä. Täytyy kuitenkin huomioida, että huipulta lähtee reittejä alas myös alamäkipyöräilijöille, että ei vaan vahingossa kävele niille tarkoitettuja polkuja pitkin! :)

Loppumatka eteni joutuisasti ja pian olinkin jo alhaalla. Yhteensä aikaa meni kolmisen tuntia kuvailuineen päivineen. Ketään ei näkynyt missään koko aikana ja sain olla ihan yksinäni. Ja hei, ei yhtä ainutta hyttystäkään seurana! Niitä kun välillä meinaa olla riesaksi asti..

Kotia kun pääsin, oli sauna jo odottamassa. Mikäs sen parempaa! :)

Ps. Jos tunturin valloittaminen kävellen tuntuu liian ylivoimaiselta, tai siihen ei ole aikaa, pääsee huipulle Gondolin kyydillä. Gondoli on avoinna kesällä päivittäin juhannuksesta syyskuuhun säävarauksella (hinnaston löydät täältä). Ylläksellä toimii muuten myös maailman ainoa saunagondoli (siinäpä oivallinen vinkki niille jotka on kokenut jo kaiken!). Mitään halpaa lystiä se ei ole, mutta varmasti ainutlaatuinen kokemus (Ylläksen sivuilta täältä löytyy tarkempaa tietoa aiheesta).

Jatka lukemista..

Täältä voit käydä lukemassa tarkemmin Rakkaudestani Ylläkseen!
Ylläs -tunnisteen alta löydät muita juttujani Ylläksestä.