Meän reissun ensimmäisille päiville sattui tosi kova tuuli. Ei huvittanut ottaa aurinkoa altailla eikä varsinkaan uida meressä. Oli keksittävä jotain muuta. Meän porukasta osa oli käynyt edellisenä päivänä kävelelyllä Supetarin lähiympäristössä. Ylöspäin kun lähtee talsimaan, niin sieltä on kuulemma hienot näkymät alas Supetariin. Matkalla näkyy lampaita ja hevosia. Kunnon maaseutua siis. Oi että, sinnehän me mennään huomenna!
Vähän kyllä epäilytti lähteä matkaan rattaiden kanssa. Saatiin vinkki, että paikoitellen polku on huono ja kivinen, eikä meän matkarattailla välttämättä pääse kovin hyvin kulkemaan. No päätettiin silti yrittää. Ainahan voi kääntyä takaisin jos siltä alkaa näyttämään.
Alkumatkasta tie oli hyväkuntoinen, joten ei hätää. Pian tuli vastaan niitä hevosia ja lampaitakin.
Näitä kavereita katsoi ja ihaili ihan mielellään, mutta oli meillä muitakin elukoita seurana. Paljon heinäsirkkoja ja niitä nyrkin kokoisia pörriäisiä, joita sai juosta pakoon aina vähän väliä. Ne ei ollu kivoja! Vaikka mieheni kuinka yritti sanoa, että nämä pörriäiset oli vain harmittomia kimalaisia (just joo, uskoo ken tahtoo..), ei se kyllä yhtään lohduttanut. En pelkää mitään niin paljon kuin ampiaisia ja mehiläisiä ja kaikkea mikä pistää (lentäviä sellaisia). Eihän niitä pääse ees mitenkään pakoon! Hyh! Onneksi niitä ei kuitenkaan parveilemalla siellä ollut, niin pystyin keskittymään maisemiinki. Ne oli nimittäin tosi hienot!
Mitä ylemmäs päästiin, sitä huonokuntoisemmaksi meni tie. Vastaan tuli nyt myös sitä kivikkoa. Enää ei maltettu kääntyä takaisin, vaan sinnillä jatkettiin matkaa. Polku oli paikoitellen niin huono, että ei auttanut muu kuin ottaa neiti syliin ja rattaat kainaloon. Näitä huonompia kohtia ei onneksi ollut kuin aina välillä, niin kantaminen ei tehnyt tiukkaakaan. Ylhäällä sen sijaan odotti aivan ihastuttavat maisemat. Kaiken sen rehkimisen arvoiset!
Alaspäin mentiinki sitten samalla kaavalla. Välillä päästiin liikkumaan rattaiden kanssa ja välillä jouduttiin kantohommiin.
Kaikesta huolimatta oli onnistunut reissu! Kieltämättä matkarattaat ei ollu se fiksuin valinta tuollaiselle retkelle, mutta perille päästiin, ja takaisinkin vielä. Maisemat olivat upeat ja oli kiva käydä tutkimassa mitä kaikkea Supetarin keskustan ulkopuolelta löytyykään. Jos majoitut joskus Supetarissa, niin suosittelen kiikkumaan ylös, ilman rattaita tosin. ;) Aikaa meillä meni noin 2,5 tuntia.
Jatka lukemista..
Supetarista juttua lisää edellisessä postauksessa -->
Itse jonkin verran lapsen kanssa kulkeneena pidän mukanani lisäksi Manducaa. Se menee niin pieneen tilaan ja on helppo heittää lapsi selkään/rinnalle paikkoihin mihin ei pyörillä pääse. Meillä ainakin lapsi tykkää keikkua selässä kaikki kauppareissut ynnä muut. Ja näkee korkeammalta paremmin.
VastaaPoistaJoo se on totta! Kantoreppu olisi ollut kätevämpi. Meillä sattui vain päikkäriaika samoihin aikoihin niin päädyttiin ottamaan rattaat. All Inclusiven takia oli rajoitetut ajat milloin jossain päästiin käymään. Jos siis syömään takaisin hotellille haluttiin. :)
VastaaPoista