Vapun viettoa Ylläksellä

Moikka! Mites teillä meni vappu? Omasta puolestani voin sanoa, että meillä meni oikein mukavasti, ja sitte vähän vähemmän mukavasti. Miksi näin? No se selviää, kun jatkat lukemista..

Me vietettiin viikonloppu Ylläksellä. Lauantaiksi oli luvattu aivan upeaa keliä, täyttä aurinkoa koko päiväksi, joten ei varmaankaan tule yllätyksenä, että se päivä meni ulkoilun merkeissä. Meidän ystäväpariskunta lapsineen oli tullut myös mökille Ylläkselle vappua viettämään. Lähdettiin sitten porukalla, ukki mukaan lukien, Pyhäjärvelle retkelle ja pilkille. Siellä on kyllä kiva viettää aurinkoista päivää pilkkien, sillä rantaan pääsee autolla, ja lähellä parkkipaikkaa on laavu ja kota. Me oltiin kuitenkin sen verran reippaita ja käveltiin jonkun matkaa jäätä pitkin toiselle, vähän hiljaisemmalle kodalle. Tällaiset maisemat meitä odotti perillä..

Ja ai että! Ei kyllä päivää ois voinu paremmin viettää. Seura oli mitä mainioin, ja aurinko porotti niin lämpimästi, että vaatetta oli jopa liikaa päällä. Vauvakin viihtyi ja lapsilla oli lääniä mitä koluta. Täydellinen päivä kaiken kaikkiaan! Kalasaalis vaan jäi aika heikoksi. Pikkusia ahvenia tuli kuitenkin ja sainhan mie yhen pienen siiankin, että ei se nyt ihan huonostikaan mennyt.

Sunnuntaina, eli vappuaattona, olikin vähän huonompi keli. Lunta satoi ja tuuli oli kova. Päätin sitten lähteä aamupäivällä kuvaamaan tätä lumimyräkkää pihalle, ajatuksena että julkaisen teille lukijoille vapputervehdyksen blogini Facebook-sivuilla ja liitän mukaan kuvan, jossa näkyy kuinka hieno ilma meillä vappuaattona onkaan. Kovin pitkälle en päässyt, sillä ennen kuin huomasinkaan, niin kamera lensi kaaressa hankeen ja mie olin mukkelis makkelis jään pinnassa. Löin oikean käden kyynärpään jäähän sen verran lujaa, että en vieläkään saa kättä taivutettua kunnolla (siihen loppui ne kuvaushalut..). Voin sanoa, että hieman oli (ja on vieläkin) hankalaa näin oikeakätisenä syödä vappuherkkuja, kun käsi ei taivu suuhun asti. Samoten vappuviestittelyt ja hampaitten pesu piti hoitaa vasemmalla kädellä (yllättävän vaikeaa sekin!). No ne onnistu kuitenkin jollain lailla, mutta hiusten laittaminen kiinni ei. Siis sehän ei onnistu ollenkaan. Ei vieläkään. Ja se se vasta outoa onki! Yritin kovasti saada miestäni laittamaan hiukset kiinni nutturalle, mutta eihän siitä mitään tullut. :D Onneksi ei kuitenkaan käyny sen pahemmin ja pikku hiljaa tuntuu, että käsi on paranemaan päin. Koneellakin kirjoittaminen onnistuu, kun kättä voi pitää suorana. Käyn silti huomenna näyttämässä sitä lääkärille. Murtunu se tuskin on, koska ei ole muuten kipeä enää. Varmaan osui johonki hermoon tai jotain. 

Kaikesta huolimatta meillä oli eilen mukava ilta, kun vietettiin sitä sukulaisten ja ystäväperheen kesken. Syötiin hyvin (sen mitä pystyin :D) ja nautittiin toistemme seurasta, aivan niin kuin vappuna kuuluukin.

Että semmonen vappu täällä, mites sielä? :D Toivottavasti teilä meni vähän rauhallisemmin kuin allekirjoittaneella..

Äkäsmylly keväällä

Äkäsmylly on yksi Ylläksen alueen mielenkiintoisimmista nähtävyyksistä, jos minulta kysytään. Se sijaitsee Äkäslompolosta pohjoiseen, noin kahdenkymmenen kilometrin päässä, kauniilla paikalla Äkäsjoen varrella. Myllyalueella on toinenkin nähtävyys, pieni vesiputous ja koski, Äkäslinkka nimeltään. Olen käynyt siellä pari kertaa aikaisemminkin, mutta ainoastaan kesällä. Tänä vuonna kuitenkin sain vihdoin toteutettua retken sinne talviaikaan, lumen ollessa vielä maassa.

Viime viikon tiistaina lähdettiin neitin kanssa kahdestaan Ylläksen mummolaan, mieheni viettäessä omaa aikaansa pilkkireissulla Inarissa. Mummolassa oltiin sunnuntaihin asti, joten siinä oli hyvin aikaa ottaa Äkäsmylly retkikohteeksi joku kaunis päivä. Matkaseuraksi pyysin mummon ja ukin mukaan, jotta itse saisin kuvailla rauhassa ihan ajan kanssa. Ilmat vaan meinasi pilata suunnitelmat kokonaan, sillä juurikin sille viikolle luvattiin lunta, lunta ja lisää lunta. Ja vieläpä kunnon lumimyräkkää! Onneksi kuitenkin perjantaiaamulle ja -aamupäivälle luvattiin jo parempaa keliä. Pakattiin siis sinä aamuna kimpsut ja kampsut autoon, ja lähdettiin ajamaan kohti Äkäslompoloa. Aivan varmoja ei oltu siitä pääseekö sinne talvella kuinka hyvin autolla. Tai se tiedettiin, että parkkipaikalle pääsee kyllä ja sieltä on noin 300 metrin kävely perille, mutta ei tiedetty sitä, missä kunnossa polku parkkipaikalta myllylle on. Tämän takia otettiin vaunujen lisäksi mukaan rintareppu. Ihan siltä varalta, jos vaunuilla ei perille asti pääse. Se oli kuitenkin turhaa, sillä reitti oli ajettu ensin kelkalla, ja sen jälkeen vielä tampattu muitten retkeilijöitten toimesta niin hyvin, että vaunuillakin pääsi liikkumaan.

"Vanha vesimylly on rakennettu Lapin sodan jälkeen vuonna 1946 ja se on ollut aktiivisessa käytössä 60-luvulle saakka. Myllyn osakkaina toimi kahdeksan talollista. Sitä huollettiin talkoilla ja jauhatusvuorot jaettiin arpomalla. Myllynkivet jauhoivat ohrajauhoja kaksi ja puoli kiloa tunnissa ja viitisenkymmentä kiloa vuorokaudessa. Kiireettömämpänä aikana myllyä vuokrattiin myös ulkopuolisille. Äkäsjoen myllyllä saatettiin käydä porolla jopa Rauhalasta saakka jauhattamassa joulupuurojauhot!"

Äkäsmyllylle pääsee auton lisäksi niin hiihtämällä, lumikengillä, kelkalla, pyörällä kuin patikoimallakin, sillä alueelta lähtee useita luontoreittejä. Sesonkiaikoina myllypihalla toimii tunnelmallinen myllykahvio, Äkäsmylly Cafe, josta saa kylmien ja kuumien juotavien lisäksi itse tehtyjä leivonnaisia. Tunnelmalliseksi kahvilan tekee se, ettei siellä ole sähköjä. Tästä syystä kortilla ei voi maksaa, joten käteistä on varattava mukaan! Kannattaa ehdottomasti pistäytyä sisälle kaakaolle tai kahville, jos kahvila vaan on auki. Niin mekin teimme. Pikku neidinkään ei tarvinnut tyytyä pelkkiin hedelmäsoseisiin, vaan oikea ruoka saatiin lämmitettyä vesihauteessa. Ei haitannut yhtään vaikka vähän kauemmin joutuikin odottamaan ruoan valmistumista. Sisällä aika kului rattoisasti kahvilan isännän kanssa rupatellessa, poropiirakkaa syödessä ja takkatulesta nauttien.

Kahvilan lisäksi alueelta löytyy tulistelupaikka sekä Riihishop, jossa myydään ruska-aikaan kaikennäköistä tavaraa, uutta ja vanhaa. Itse Äkäslinkka on putoukseksi melko vaatimaton, varsinkin näin talviaikaan, mutta sitäkin kuvauksellisempi. Alueelta löytyy muutenkin hienoja kuvauskohteita valokuvausta harrastaville.

Kokonaisuudessaan Äkäsmylly ympäristöineen on viehättävä paikka vierailla, sekä talvella että kesällä. Siellä voi pistäytyä vaikkapa ohi ajaessa, jos on menossa Äkäslompolosta Muonioon päin. Opasteet vievät kyllä perille. Jos taas hiihto- tai patikointireitit myllylle kiinnostaa, niin kahvilan kotisivuilta täältä löytyy tarkempaa tietoa reiteistä. Itse ainakin lähtisin tuolta mieluusti hiihtelemään.

Onko täällä muita, joille Äkäsmylly nähtävyytenä on tuttu?



Ps. Hauskaa vappua! Onko minkälaisia vappusuunnitelmia? Me lähdetään takaisin Ylläkselle, joten Ylläsjuttuja tulossa lisää vapun jälkeen! :)

Eka lento vauvan kanssa - miten meni?

Meän pikku neidin ensimmäinen lentomatka on nyt takanapäin, ja täytyy tunnustaa, että jännitin. Se oli se mikä mietitytti kaikista eniten koko reissulla. En niinkään jännittänyt sitä, miten selvittäisiin rytmistä. Enkä sitä, miten junamatkat (ja muutki matkat) paikasta A paikkaan B sujuvat. Vaan jännitin lentokoneessa oloa. Kaikki, jotka ovat matkustaneet paljon, ovat varmasti törmänneet koneessa pää punaisena huutavaan vauvaan tai lapseen. Vai oonko väärässä? Mie ainakin oon törmänny. Ja hassuahan tässä on se, että silloin minua ei itkut ja huudot häirinnyt yhtään (tai no okei, ehkä joskus väsyneenä vähäsen). Miksi sitten nyt, kun on oma lapsi, sitä miettii mitä muut kanssamatkustajat ajattelevat?

Oli siihen jännitykseen toinenkin syy. Nimittäin omat korvat. Ja se kipu mikä aina välillä yllättää, varsinkin laskun aikana. Se on ihan sietämätön! Onkin ihme, että suostun enää edes lentämään. Kun on itse kokenut kovia kipuja, niin sitä pelkää, että pikkuisellekin sattuu. Vaikka muistelen kyllä jostain lukeneeni, ettei vauvoille käy niin kovasti korviin kuin luullaan. En sitten tiedä pitääkö paikkaansa. 

Miten meän lentomatka sitten meni? 

Aloitetaanpa ihan alusta..

Lennettiin siis suoraan Norwegianilla Rovaniemeltä Lontoon Gatwickille. Takaisin jouduttiin harmillisesti tulemaan Helsingin kautta, sillä meän matka Lontooseen oli tämän kevään viimeinen suora yhteys Roin ja Lontoon välillä. Aivan loistavaa kuitenkin, että täältä lennetään vihdoin suoria lentoja (vaikkakin vain talvi- ja kevätaikaan..) ja vieläpä hyvään hintaan!

Mukana meillä oli yksi iso ruumaan menevä laukku, hoitolaukku ja molemmilla käsiveskat. Extrana matkarattaat (käsimatkatavarana). Ja se oli ainakin meille juuri sopiva määrä. Meinattiin alussa ottaa myös toinen laukku ruumaan, mutta onneksi muutettiin mieltä. Karsittiin vain omistamme sen verran, että kaikkien tarpeelliset vaatteet ja tavarat mahtuvat. Lisäksi laukkuun sopi helposti Suomi-tuliaisia vietäväksi Englantiin, joten karsiminen ei tehnyt edes tiukkaa.

Oltiin tilattu tätä reissua varten (ja tietysti myös niitä tulevia lomia varten) netistä Babyzen Yoyo -matkarattaat. Ja ollaan kyllä älyttömän tyytyväisiä hankintaan! Mitkään halvat rattaathan ne eivät ole, mutta mielestäni hintansa arvoiset. Rattaat menevät taiteltuna tosi pieneen tilaan (on muuten hyötyä autoillessakin!) ja sen takia saatiin ottaa ne mukaan matkustamoon. Koneen laskeuduttua Lontooseen oli ihan luksusta kasata rattaat ja laittaa neiti siihen istumaan. Kärryihin hoitolaukku vaan roikkumaan, muut pienet tavarat ja takit kärryjen alle tavarakoriin, ja kappas, kädet olikin vapaana! Ei tarvinnut jonotella passintarkastukseen vauva sylissä ja laukut olalla. Oli meillä mukana myös rintareppu. Se oli käytössä muun muassa koneeseen menon aikana, mutta ilmankin oltaisiin pärjätty. Ei siitä kuitenkaan haittaa ollut. Sekin kulki kätevästi rattaiden tavarakorissa. Jos rattaita ei ole mukana, tai ne on joutunut luovuttamaan ruumaan, suosittelen kuitenkin ottamaan rintarepun tai kantoliinan mukaan, niin on helpompi kuljettaa laukkuja ja muita tavaroita.

Koneeseen hoitolaukkuun olin varannut mukaan seuraavat..

• Vaippoja (enemmän kuin muutama)
• Varavaatteet vauvalle x 2 (kannattaa myös miettiä tarvitseeko itse..)
• Kosteuspyyhkeitä (paljon!)
• Pieni pyyhe
• Kertakäyttöinen vaipanvaihtoalusta
• Leluja
• Purulelu (hammasteko iässä)
• Evästä (pussista imettävät soseet käteviä!)
• Lusikka
• Naksuja
• Vesimuki
• Harso
• Desinfiointipyyhkeitä
• Nenäliinoja
• Iso huivi (imetyksen suojaksi ja lämmikkeeksi!)
• Viltti
• Unirätti

Lento itessään meni hyvin, helposti ja ihmeellisen nopeasti (siis tämänkö takia olin jännittänyt monta viikkoa!? :D) Koska kone ei ollut täynnä, saatiin koko penkkirivi omaan käyttöön (sylivauvallahan ei ole omaa penkkiä..). Oli kaikille mukavampaa, kun neitin sai välillä laskea omaan penkkiin kattelemaan. Kannattaakin kysellä lähtöselvityksessä ennen lähtöä mikä tilanne koneessa sillä hetkellä on.

Koneeseen tullessa meidät otettiin ihanan ystävällisesti vastaan. Kun kuulivat, että tämä oli meidän ensimmäinen lento vauvan kanssa, saatiin ohjeet siihen, miten hätätilanteessa toimia ja miten vauvan vyö kiinnitetään omaan. Nousun aikana imetin, ja heti sen jälkeen uni voitti pikku reissaajan noin tunnin ajaksi. Loppuaika menikin sitten katellessa ja ihmetellessä mitä kaikkea ympärillä tapahtuu. Välillä syötiin hedelmäsosetta ja välillä taas leikittiin. Oltiin ostettu lentomatkoja varten uusi lelu. Ajatuksena tietysti se, että sillä jaksettaisiin leikkiä mahdollisimman pitkään. No jaksettiinko? Ei. On se kyllä kumma, että lentokoneen turvaohjelappukin on lasten mielestä paljon mielenkiintoisempi leikkikalu, kun oma värikäs lelu. No jokatapauksessa aika meni tosi nopeasti vauvan kanssa touhutessa ja eipä aikaakaan niin alettiin jo laskeutumaan. Me vanhemmat ei otettu mitään viihdykettä mukaan itellemme koneeseen, koska aateltiin ettei siellä kuitenkaan ehi alkaa kirjaa lukemaan. Eikä kyllä olisi ehtinytkään, sillä neiti piti kyllä huolta siitä, että hänen kanssa touhutaan. Laskun aikana ei maito enää maistunut. Korviin ei kuitenkaan näyttänyt käyvän, vaikka vauva ei mitään imenytkään. Meillähän ei siis huolita tuttia eikä tuttipulloa (ovat yhtä huijausta neitin mielestä!). Annettiin sitten maissinaksuja ajankuluksi. Siinä on kyllä loistava keksintö! Tosin aika tahmainen sellainen..

Paluumatka meni melkeinpä samalla kaavalla, ja neiti oli yhtä hyvällä päällä kuin mennessäkin. Jopa lentoemäntä ja kanssamatkustajat ihmettelivät sitä, miten helppo lapsi meillä onkaan. Joo onhan se. Toisinaan. ;) Ja hyvä niin. Voi rauhallisin mielin suunnitella uusia reissuja. Yksi pikku juttu sattui paluumatkalla, nimittäin vaipat meinasivat loppua kesken, :D vaikka luulin laittavani useamman kipaleen hoitolaukkuun. Niitä kuitenkin tarvitsi sekä lentoasemalla että koneessa (neitin maha toimi vähän liianki hyvin..). No seuraavalla kerralla varaudun paremmin ja otan kunnon läjän vaippoja mukaan! Koneissa oli onneksi kääntyvät hoitopöydät, joten vaipanvaihto kävi näppärästi, melko ahtaissa oloissa tosin.

Lopuksi vielä pieni tietoisku niille, jotka ovat suunnittelemassa lentoa vauvan kanssa:

• Vauvalla tulee olla oma passi, tai vaihtoehtoisesti jokin muu matkustusasiakirja, riippuen siitä mihin ollaan matkustamassa.

• Sylilapsella (alle 2 v.) ei ole omaa istuinpaikkaa koneessa. Jos tarvitset oman istuinpaikan, tulee varata siihen oikeutettava lasten lippu. Ostaessasi meno-paluulippua sylivauvalle, tulee huomioida, että lapsen on oltava alle kaksi vuotta myös paluumatkalla.

• Meidän lennoilla sylivauvalle ei sisältynyt käsimatkatavaroita (riippuu lentoyhtiöstä ja lipusta!), mutta lastenrattaat tai -vaunut ja turvaistuimen sai viedä maksutta koneeseen. Jos rattaat eivät ylitä käsimatkatavaroiden koko- ja painorajoitusta, voi ne viedä matkustamoon.

• Koneeseen voi viedä vauvanruokaa alkuperäispakkauksessaan sen verran mitä lennolla luulee tarvitsevansa. Koska ruoat tulee laskea erikseen hihnalle turvatarkastuksessa. me laitettiin ne läpinäkyvään minigrip-pussiin (tämä ei siis ole pakollista). Näin ne oli helppo nostaa hihnalle. Myöskään koko- tai nesterajoituksia ei vauvan ruoissa ole.

Tällaisia asioita tuli itellä mieleen. Huomioi kuitenkin, että nämä ovat vain meidän kokemuksia! Käytännöt voivat vaihdella eri lentoyhtiöittäin.

Siinäpä vähän kokemuksia lentomatkasta vauvan kanssa meidän silmin. Nyt saa kertoa omia vinkkejä kommenttiboksiin! :)



Jatka lukemista..

-Lähdetään taas -blogissa on hyviä vinkkejä pitkälle lennolle vauvan kanssa. Postauksen löydät täältä.
-Rimman ja Lauran blogissa on hyvä ja kattava selviytymisopas lapsiperheille Helsinki-Vantaan lentokentällä. Opas löytyy täältä.



Psst.. seuraa blogia Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovin'issa 

Lontoon parhaat näkymät? - Primrose Hill

Englannin matkan suunnitelmiin kuului kaksi kohdetta, joissa ehdottomasti piti päästä tällä reissulla käymään. Toinen niistä oli kävely Thamesin jokilaaksossa (josta olenkin aikaisemmin kirjoittanut täällä) ja toinen Lontoon Regent's Parkin pohjoispuolella sijaitseva kukkula Primrose Hill. Regent's Parkissa on tullut käytyä pari kertaa aiemminkin tietämättä yhtään, että Lontoon yksi parhaista näköalapaikoista sijaitsee aivan vieressä (niin, voisin tietysti tästä lähtien tutkia sitä karttaa vähän paremmin..). Noh parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Otettiin siis jälleen suunnaksi Lontoo ja Regent's Park, ajatuksena kävellä puiston läpi kukkulalle ja siitä edelleen Camden Towniin. Edellisestä retkestä (Thamesin varteen siis) viisastuneena olimme ajoissa liikkeellä, heti kymmeneltä, jolloin pahin ruuhka junissa oli jo hellittänyt.

Regent's Parkissa pidettiin lounastauko

Tällainen kaveri tuli vastaan puistossa

Matka jatkui kohti kukkulaa

Primrose Hill on suosittu piknikpaikka paikallisten keskuudessa. Enkä epäile sitä yhtään. Kyllä meidänkin olisi pitänyt malttaa odottaa ja syödä lounas vasta perillä kukkulan päällä. Ei vain pystynyt. Nälkä oli kaikilla jo kova. Eikä vauvan kanssa kulkiessa parane tehdä asioita oman mielen mukaan. Saattoi pikkuisella nimittäin tässäkin olla sanansa sanottavana! ;) Mutta en valita, kyllä Regent's Parkissakin oli mukava istuskella, syödä eväitä ja levähtää ennen kukkulalle kiipeämistä, ihmetellen samalla lintujen touhuja. Niitä siellä puistossa meinaan riittää. Ja muutenkin, siinä on kyllä viihtyisä puisto, jossa mielellään viihtyy ja viettää aikaa! Tykkään!

Nyt taas asiaan, eli maisemiin. Tällaiset näkymät meitä odotti ylhäällä..

Ja mitä otsikon kysymykseen tulee, niin siihen en osaa ottaa kantaa. Upeathan ne näkymät oli, mutta että parhaat. Mene ja tiedä. Harmillisesti meille sattui aika, jolloin savusumu haittasi näkymiä (Lontoossa ei ollut satanut moneen päivään ja sen takia savusumu oli sankka). Lisäksi en ole mikään Lontoon näköalapaikkojen asiantuntija. En ole tainnut käydä missään muualla ihastelemassa näköaloja, vaikka tämä oli jo neljäs kerta kyseisessä kaupungissa. Mitenköhän tämä on edes mahollista!? Siis mie, joka rakastan korkeita paikkoja yli kaiken, ja joka ensimmäisenä on suunnistamassa siihen kaikista korkeimpaan rakennukseen, tai kiikkumassa sille korkeimmalle nyppylälle. No niin on vain päässyt käymään..

Kyllä mie silti taidan tietää syyn siihen, miksi Lontoon näköalapaikat on jääny koluamatta. Miehelläni on nimittäin kova korkeanpaikankammo. Kaikki muut jutut ja nähtävyydet on mennyt sen takia edelle. Onhan Lontoo täynnä kaikkea kivaa tekemistä ja nähtävää muutenkin. Olen monta kertaa ehdottanut London Eyehin tai Shardiin menoa, mutta ei. Täytyy olla kuitenkin tyytyväinen, että sitä kammoa ei esiinny patikoidessa tuntureilla tai vuorilla (muutoin meillä olisi ongelma! :D) Se taitaa olla se "tyhjän" päällä oleminen ja äkkipudotus alas, joka saa jalat tutisemaan.

Tämän perusteella ei uskoisi, että kaikesta huolimatta me ollaan yhdessä kiivetty esimerkiksi Vatikaanissa Pietarinkirkon kupoliin, ja Singaporessa Marina Bay Sands -hotellin näköalatasanteelle (miehelle pointsit siitä!). Eihän näistä paikoista ollut hänelle paljoa iloa. Kukapa siitä nyt nauttisi, jos koko vierailuaika menisi kökötellessä siellä kaikista perimmäisessä nurkkauksessa joka rakennuksesta löytyy, ja silmät kiinni vielä. Ei varmaan kukaan..

No nautti tai ei, niin pointtina tässä kaikessa oli vaan ilmoittaa, etten ole käynyt missään muualla "Lontoon kattojen yllä"!

Oletko sinä? Mistä on sinun mielestäsi Lontoon parhaat näkymät?


Psst.. seuraa blogia Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovin'issa