Moikka pitkästä aikaa ja pahoittelut pienestä blogitauosta. Voisko joku kertoa mihin tää aika oikein katoaa? Viikot menee hurjaa vauhtia, eikä perässä meinaa pysyä. Tajusin tässä, hmm hieman myöhässä tosin, että mun pikku blogi on täyttänyt jo vuoden! Siis vuoden, miettikää! Tuntuu hurjalta, että blogi on jo taapero-iässä. Vastahan mie sen ekan postauksen tärisevin sormin julkaisin. :D Toisaalta taas, paljon on ehtinyt tapahtua vuoden aikana, niin blogissa kuin ihan elämässäkin, ja sen takia tuntuu, että vuosi on todella lyhyt aika siihen verrattuna mitä on saanut sinä aikana kokea. Neiti on kasvanut ja kehittynyt valtavasti, ja reissattu ja retkeilty on ties minne. Jos alkaa miettiin sitä siltä kannalta, niin ekasta postauksesta tuntuu olevan hurjan kauan aikaa, paljon enemmän kuin vuosi. No joo, vähän ristiriitaista. Eikö?
Ei mulla kyllä alunperin ollut tarkoituksena höpistä blogini synttäreistä tai ajan kulumisesta, vaan jostain ihan muusta. Muistaako kukaan enää tätä Hossan upeaa auringonlaskua, josta tunnelmoin viime postauksessa? Ja sitä kuinka lupailin kertoa teille seuraavan päivän retkestä Julma-Ölkylle? Vaikka meän reissusta on vierähtänyt jo tovi, mielestäni lupaukset tulee pitää! Palataanpa siis vielä hetkeksi syksyiseen Hossaan.
Mikään muu ei tällä Hossan "läpiajo" reissulla harmittanut kuin se, että aikaa oli vain puoli päivää. Monipuolisista retkikohteista oli valittava vain yksi. Olisin niin halunnut käydä esimerkiksi Muikkupuron laavulla, nähdä Julma-Ölkyn lisäksi esihistorialliset kalliomaalaukset, sekä tutkia kansallispuiston upeaa luontoa vieläkin enemmän. Harmillisesti näitä kaikkia ei voinut yhdistää yhdeksi retkeksi. Sen takia oli tehtävä päätös ja Julma-Ölkky vei voiton tällä kertaa.
Mikään muu ei tällä Hossan "läpiajo" reissulla harmittanut kuin se, että aikaa oli vain puoli päivää. Monipuolisista retkikohteista oli valittava vain yksi. Olisin niin halunnut käydä esimerkiksi Muikkupuron laavulla, nähdä Julma-Ölkyn lisäksi esihistorialliset kalliomaalaukset, sekä tutkia kansallispuiston upeaa luontoa vieläkin enemmän. Harmillisesti näitä kaikkia ei voinut yhdistää yhdeksi retkeksi. Sen takia oli tehtävä päätös ja Julma-Ölkky vei voiton tällä kertaa.
Meillä oli kaksi reittivaihtoehtoa: Ölökyn ähkäsy (10 km) tai Ölökyn ylitys (5 km), joista valittiin jälkimmäinen. Olihan se puolet lyhyempi. Molemmat ovat kuitenkin vaativia reittejä, joten siinäkin tapauksessa järkeltiin Ölökyn ylityksen olevan meille neitin kanssa ihan riittävä.
Reitti piti sisällään upeita maisemia, vesiputouksia (!), metsiä ja soita, nousuja ja laskuja. Ilma oli vähän harmaa, joten kuvat nyt on mitä on, mutta pääasia että oli kivaa! :) Ja ai niin, jos lounaan aikaan ootta liikkeellä, niin makkarat kannattaa paistaa heti lähtöpaikalla. Tällä lyhyemmällä reitillä ei ole laavua eikä tulistelupaikkaa. Me jouduttiin kantaan makkarat turhaan mukana.
Väsy iski loppumetreillä :D |
Seuraavaksi päästäänkin vähän talvisempiin tunnelmiin ja maisemiin. Täällä on ollu pari päivää kunnon lumimyräkkä ja lunta on tullu
Mukavaa alkavaa viikkoa! :)
Maisemat näyttävät tutuilta. Kelot ja kaikki. Olen tainnut itse olla tuolla kauan sitten. Tuo riippusilta on kamala. Ainakin korkean paikan kammoiselle.
VastaaPoistaLapseni nukahtaa myös todella helposti kantorinkkaan.