Hetken aikaa piti miettiä alanko ollenkaan muistelemaan
vanhoja tehtyjä reissuja, mutta koska nyt ei ole vähään aikaan matkoja
tiedossa, innostuin ideasta. Ja sitä paitsi, mielestäni juuri tämä reissu
ansaitsee tulla muistetuksi! Jos siis yhtään Norjan maisemat kiinnostaa, kannattaa jatkaa lukemista. Varoitan vain sen verran, että matkakuume seuraavien postausten myötä voi nousta hyvinkin korkeaksi! ;)
Palataan vuoteen 2014 ja lokakuun alkupuolelle. Tuolloin
vietettiin meän häitä Ylläksellä. Varsinainen häämatka suuntautui Singaporeen,
Balille ja Gilin saarille seuraavana vuonna, mutta haluttiin kuitenkin päästä
lomalle johonkin heti häitten jälkeen. Me ollaan molemmat ihastuttu
suunnattomasti Norjan maisemiin, joten päätettiin suunnata sinne. Autolla
tietenkin. Ylläsjärveltä on lisäksi kätevä lähteä Ruotsiin ja Norjaan, sillä
Ruotsin raja on reilu 30 kilometrin päässä. Myös se vaikutti kohdetta valittaessa.
Häitten jälkeisenä maanantaina auton nokka osoitti siis kohti
Kolaria ja Ruotsin rajaa. Pajalan kautta matka jatkui Kiirunaan ja sieltä
Norjan puolelle. Emme olleet sen kummemmin suunnitelleet mitään, vaan mentiin
sinne minne milloinkin mieli teki. Se onki mielestäni parasta, niin jää tilaa
extempore jutuille. Narvik taisi olla ainoa missä päätettiin käydä, mutta
muuten mentiin pitkälti tilanteen mukaan.
Meän lopullinen reitti Norjan puolella näytti suunnilleen tältä:
Reissun päällä oltiin viikon verran. Liian lyhyt aika, jos
minulta kysytään! Niissä maisemissa meinaan viihtyisi pitempäänkin. Mutta
minkäs teet, kun työt kutsuu.
Yötä oltiin hotelleissa seuraavasti:
2 yötä Kiirunassa
(meno- ja tulomatkalla)
1 yö Bjerkvikissä
1 yö Harstadissa
ja
1 yö Narvikissa
Auringonlasku Ruotsin puolella Torneträskillä ennen Abiskoa |
Kuva Hotelli Bjerkvikin ikkunasta |
Harstadin satamassa |
Yleensä tykätään telttailla, mutta lokakuu kun oli, järkeiltiin sen olevan liian kylmää hommaa. Ja pitäähän sitä häämatkalla luksusta olla! ;) Ravintoloissa ei juuri käyty. Kerta riitti, sillä Norja on hirmu kallis maa. Ostettiin useimmiten eväät kaupasta (välillä haettiin aasialaista take awaytä, se oli suht. edullista) ja syötiin jossain p-paikalla. Samalla ihasteltiin mahtavia maisemia. Ainakin on puitteet kohillaan, vai mitä?
No mutta, jotta tästä sepostuksesta ei tulisi kilometriä pitkää kuitenkaan, niin voisin jatkaa juttua
seuraavassa postauksessa. Kuvia on nimittäin enemmän kuin liikaa. Ainakin
voisin tehdä postauksen roadtripin parhaimmista paloista ja Narvikfjelletin
valloituksesta. Pysykää siis kuulolla!
Onko täällä muita, joiden sydämen Norja on vienyt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti