Retki Julma-Ölkyn rotkojärvelle

Moikka pitkästä aikaa ja pahoittelut pienestä blogitauosta. Voisko joku kertoa mihin tää aika oikein katoaa? Viikot menee hurjaa vauhtia, eikä perässä meinaa pysyä. Tajusin tässä, hmm hieman myöhässä tosin, että mun pikku blogi on täyttänyt jo vuoden! Siis vuoden, miettikää! Tuntuu hurjalta, että blogi on jo taapero-iässä. Vastahan mie sen ekan postauksen tärisevin sormin julkaisin. :D Toisaalta taas, paljon on ehtinyt tapahtua vuoden aikana, niin blogissa kuin ihan elämässäkin, ja sen takia tuntuu, että vuosi on todella lyhyt aika siihen verrattuna mitä on saanut sinä aikana kokea. Neiti on kasvanut ja kehittynyt valtavasti, ja reissattu ja retkeilty on ties minne. Jos alkaa miettiin sitä siltä kannalta, niin ekasta postauksesta tuntuu olevan hurjan kauan aikaa, paljon enemmän kuin vuosi.  No joo, vähän ristiriitaista. Eikö?

Ei mulla kyllä alunperin ollut tarkoituksena höpistä blogini synttäreistä tai ajan kulumisesta, vaan jostain ihan muusta. Muistaako kukaan enää tätä Hossan upeaa auringonlaskua, josta tunnelmoin viime postauksessa? Ja sitä kuinka lupailin kertoa teille seuraavan päivän retkestä Julma-Ölkylle? Vaikka meän reissusta on vierähtänyt jo tovi, mielestäni lupaukset tulee pitää! Palataanpa siis vielä hetkeksi syksyiseen Hossaan.

Mikään muu ei tällä Hossan "läpiajo" reissulla harmittanut kuin se, että aikaa oli vain puoli päivää. Monipuolisista retkikohteista oli valittava vain yksi. Olisin niin halunnut käydä esimerkiksi Muikkupuron laavulla, nähdä Julma-Ölkyn lisäksi esihistorialliset kalliomaalaukset, sekä tutkia kansallispuiston upeaa luontoa vieläkin enemmän. Harmillisesti näitä kaikkia ei voinut yhdistää yhdeksi retkeksi. Sen takia oli tehtävä päätös ja Julma-Ölkky vei voiton tällä kertaa.

Meillä oli kaksi reittivaihtoehtoa: Ölökyn ähkäsy (10 km) tai Ölökyn ylitys (5 km), joista valittiin jälkimmäinen. Olihan se puolet lyhyempi.  Molemmat ovat kuitenkin vaativia reittejä, joten siinäkin tapauksessa järkeltiin Ölökyn ylityksen olevan meille neitin kanssa ihan riittävä.

Reitti piti sisällään upeita maisemia, vesiputouksia (!), metsiä ja soita, nousuja ja laskuja. Ilma oli vähän harmaa, joten kuvat nyt on mitä on, mutta pääasia että oli kivaa! :) Ja ai niin, jos lounaan aikaan ootta liikkeellä, niin makkarat kannattaa paistaa heti lähtöpaikalla. Tällä lyhyemmällä reitillä ei ole laavua eikä tulistelupaikkaa. Me jouduttiin kantaan makkarat turhaan mukana.

Väsy iski loppumetreillä :D

Seuraavaksi päästäänkin vähän talvisempiin tunnelmiin ja maisemiin. Täällä on ollu pari päivää kunnon lumimyräkkä ja lunta on tullu metri senttitolkulla. Lumitöitä on saanu tehä urakalla. Ja taitaa siellä itseasiassa sadella tälläkin hetkellä. Ihanko tuota ei olis riittävästi. Ei siinä, on talvessa omat hyvätkin puolensa. Ainaki ootan innolla sitä, että pääsen kuvailemaan taas tähtitaivasta ja revontuletkin ois haaveissa saada kameraan ikuistettua tänä vuonna.

Mukavaa alkavaa viikkoa! :)

Tykkäsitkö? Seuraa blogia Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovin'issa! 

Viime viikon reissukuulumisia ja Hossan upea auringonlasku

Viime viikolla päätettiin tehä pieni irtiotto arjesta ja suunnata Hossan kautta Vuokatin Katinkulta kylpylään. Alun perin suunnitelmissa oli ties mitä reissua. Aika varmoja oltiin siitä, että lokakuussa lähdetään Roomaan. Ihastuttiin siihen kaupunkiin niin totaalisesti muutama vuosi sitten kun siellä käytiin, että monesti on ollut halu palata. Kalliit lennot kuitenki pilas sen ilon ja kohde muuttuikin edulliseen Krakovaan. Kunnes sitten alkoi lähtöpäivä lähestymään ja lippujakin pitäisi jo alkaa varailemaan.. Ei vain jaksanut. Ei kiinnostanut (mitenköhän tää on ees mahollista, kysynpä vaan..:D).

"Mentäiskö sittenkin kylpylään?", heitti mieheni tällaisen ajatuksen. "Joooo mennään! Mutta tällä kertaa johonkin muualle kun ainaiseen Kuusamon Tropiikkiin." Jotenkin tähän väliin sitä halusi kunnon rentoutusloman (tai ainakin niin rennon mitä nyt pienen ikiliikkujan kanssa onnistuu :D). Ei mitään suuria tai uusia kaupunkeja! Minun kanssa nimittäin kun matkaa, niin ei silloin pysytä paikoillaan. Rooma ois ollu siinä mielessä kiva, että kaupunki on jo jollain tavalla tuttu entuudestaan. Ei olis loma pelkkää suorittamista - nähtävyydestä toiseen tarpomista. Siltikään ei jostain syystä napannu matkustaa niin kauas ja maksaa maltaita. Ei sitte yhtään. No mutta, Rooma ei häviä minnekään. Ens vuonna sitten.

Muutettiin siis totaalisesti suunnitelmia ja kylpyläloma kutsui tällä kertaa. Aikaa meillä oli keskiviikosta sunnuntaihin. Aateltiin, että kolme yötä kylpylässä riittäisi hyvin, ja nyt olisi mahdollisuus ajaa mutkan kautta ja nähdä samalla reissulla Hossan kansallispuisto - siellä kun ei olla vielä päästy käymään. Pääsis retkeilemäänki. Keskiviikkoaamuna siis pakattiin auto täyteen retki- ja uimakampetta ja suunnattiin kohti Hossaa. Majoitusta ei oltu vielä varattu, mutta eihän se nyt niin justiinsa oo. Luotettiin siihen, että jostain yöpaikka saadaan. Parin hutilyönnin jälkeen se onnistuikin ja löydettiin itsemme Hossanjärven rannalta.

Seuraava päivä menikin kansallispuistossa Julma-Ölkkyä ihastellessa ja "pääkohteeseen", eli kylpylään, ajellessa. Julma-Ölkystä tuun tekemään vielä oman postauksen, mutta kylpylässä nyt ei tapahtunut uimista kummempaa, että se siitä. :D Kuviakin taisin ottaa pyöreät nolla. Kerranki niin. Kiva välillä vaan olla.

Mut hei. Eikö oo upea auringonlasku? Itselle ainaki kesän (vieläkö voi sanoa kesän?) upeimpia. Nää kuvat on otettu Loma-Hossasta, eli juuri sen ensimmäisen yöpaikan rannalta. Koko ajopäivän satoi vettä, joten hieman tuli yllätyksenä, kun majapaikassa tavaroita laittaessa alkoi yhtäkkiä silmiä häikäsemään. Mikä lie ihme valoilmiö. Hetki meni aikaa tajuta mistä valo tulee ja varsinki se mihin aurinko laskee. Sen jälkeen ei mennyt montaa sekunttia niin tää mamma oli jo rannalla heilumassa kameran kanssa. :D 

Upea paikka kerrassaan. Vai mitä sanotte?



Tykkäsitkö? Seuraa blogia Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovin'issa! 

Kesänkijärven ympäri - Hillapolku, Ylläs

Ylläksen luontopoluista hillapolku on ollut itselle aina sellainen "sitten joskus" kohde. Niin moni muu reitti on mennyt tämän tasaisen ja helpon polun edelle. Miksiköhän näin? No johtuu varmaan siitä, että aina patikoidessa on päästävä mahdollisimman ylös - Ylläksen maisemissa kun ollaan. Ja ylös me oltiin menossa alun perin myös eräs syksyinen päivä tässä taannoin. Ruskaretki nimittäin Pirunkurulle kutsui. Ainakin siihen saakka, kunnes tajuttiin säätiedotuksen näyttävän koko päivälle vesisadetta. Tai oisko ollu niin, että pari ekaa aamun tuntia luvattiin pelkkää pilvistä, mutta pian sen jälkeen näytti kaatamalla vettä. Plääh. Näin on käynyt monesti kesän ja syksyn aikana, kun ollaan Ylläksellä retkeä suunniteltu. Keväällä taas eräs viikonloppu oli niin kova lumimyräkkä, että ulos ei ollut mitään asiaa. Ja silloinki oli vaikka mitä suunnitelmia. Oltiinpa sitten koko viikonloppu sisällä. Arvatkaapa vaan ketuttiko..

No syysretki Pirunkurulle muuttuikin sitten sateiseksi reippailuksi Kesänkijärven ympäri hillapolkua pitkin. Jätettiin neiti suosiolla hoitoon mummolaan ja lähdettiin miehen kanssa kahdestaan lenkille haukkaamaan samalla happirikasta ja raitista ilmaa. Vai voikohan sitä edes lenkkeilyksi kutsua, jos joka välissä piti pysähtyä kuvaamaan? Sain kuulla taas huokailuja siitä miten matka ei etene yhtään.. Hups! :D Mutta ne ruskan värit! Eihän niitä voi olla kuvaamatta. Kyllä syksy on ihanaa aikaa!

Hillapolku alkaa Kesänkijärven parkkipaikalta. Reitti vaikutti olevan varsin suosittu, sillä heti alusta alkaen saatiin talsia peräkanaa kahenkymmenen muun ruskaretkeilijän kanssa. Ja vähintään yhtä monta niitä tuli vastaan. "Hei, hei, päivää, päivää, hei.." Ruska-aika oli pahimmillaan ja sen kyllä huomasi. Se siitä luonnon rauhasta sitten. :D

Maisemat olivat sentäs komeat! Välillä kuljettiin metsän läpi, välillä suon. Ihanan leppoisaa. Ihmismääräkin alkoi vähentymään Kesängin Keitaan jälkeen. Tällä kertaa ei jääty kahvistelemaan, vaan jatkettiin matkaa, jotta päästäisiin autolle takaisin ennen kuin sade ihan kokonaan yllättää.

Loppumatkasta jouduttiin jo lisäämään vauhtia töppösiin, ettei kastuttaisi ihan kokonaan. Onneksi oli kunnon varusteet mukana..

Kaiken kaikkiaan hillapolku on oikein lepposa ja mukava reitti kierrettäväksi. :)


Onko siellä muita Kesänkijärven kiertäneitä?



Huomenna suunnataankin sitten kohti Vuokattia ja Katinkulta kylpylää, jossa vietetään pidennetty viikonloppu. Ah, ihanaa päästä rentoutumaan kunnolla ja puljaamaan altaaseen. Ja mikä parasta, päästään viettämään yhteistä aikaa koko perheen kesken. Neitikin varmasti tykkää, oikea vesipeto kun on. :) Suunnitelmissa olisi ajaa Hossan kautta. Yöpyä siellä yksi yö ja käydä vähän retkeilemässä Hossan kansallispuistossa. Saa vaan nähdä miten käy. Sadetta on nimittäin vähän lupaillu. Jep. Taas, jälleen kerran! :D

Psst.. Meän reissuja reaaliajassa voit seurata sekä Instagramissa että Facebookissa. 

Pistähän seuraten! ;)

Syksyn värejä Neitokaisen rannalla

Tiesitkö, että Kittilän Lainiossa on Suomen muotoinen järvi, Neitokainen nimeltään? No ei se mitään jos et tiennyt, sillä ei tiedä varmaan moni muukaan.

Eräs syksyinen päivä päätettiin kävästä kattomassa mistä onkaan kyse. Kotikylältäni Ylläsjärveltä matkaa järven (vai pitäiskö sanoa lammen?) rantaan tulee noin 14 km. Järvi on sinänsä helposti saavutettavissa, sillä tieltä sinne on vain noin minuutin kävelymatka. Hirveän rankkoja "metsän läpi tarpomisia" perille päästäkseen ei siis tarvitse suorittaa. :D Ainoa vaan, että opasteita sinne ei ole, joten kartan lukutaitoa ja suuntavaistoa (jota mulla ei oo sitte yhtään..) tarvitaan. Onneksi mies sentäs on palj vähän parempi suunnistamaan kun minä. Ja olihan meillä paikallinen opaskin matkassa, nimittäin oma iskä, joka tuntee taas seudut paremmin kuin hyvin. <3

Mistään luonnon muovaamasta järvestä ei suinkaan ole kyse, vaan kyseessä on tekojärvi, jonka on suunnitellut ja rakennuttanut rovaniemeläinen Esko Sääskilahti vuonna 1991. Aikaa järven kaivamiseen kahdella kaivinkoneella meni viikon verran. Se on täsmälleen Suomen muotoinen, vain kymmenentuhatta kertaa pienempi! Eli tarkalleen pikku-suomi on 116 metriä pitkä ja metrin syvyinen (joten kalaa siellä ei oo, mikä kiinnosti yllättäen miestäni heti ensimmäiseksi :D).

Alun perin järven ympärille kaavailtiin suurta lomakylää, mutta laman iskiessä ja yhtiön hakeutuessa konkurssiin, saatiin heittää hyvästit suurille suunnitelmille, eikä turisteille tarkoitettuja lomatontteja ja hotellia saatu koskaan rakennettua. Pian tämän jälkeen myös Neitokainen vaipui unholaan, sillä heti samaisen vuoden syksynä Lainion metsään muuttivat elämäntapaintiaanit, jotka veivät toimittajien (ja läheisten kylien asukkaiden) huomion. Muistan tämän hyvin, vaikka pieni olinkin, enkä varmaan yhtään ymmärtänyt mistä oli kyse. Erikoinen homma se kyllä oli!

(Jos kiinnostuit aiheesta, niin muun muassa Raymond -lehden artikkelista täältä löytyy tietoa enemmän sekä intiaaneista että järvestä. Tosi kattava ja mielenkiintoinen juttu! Kannattaa ehottomasti lukasta! :)

Määränpää ilmasta kuvattuna. Eikö oo hieno? (Kuva: Karttapaikka.fi)

Rannalta katsottuna järvi on kuin mikä tahansa järvi. Ei sitä muotoa pysty rannalta käsin näkemään. Varsinkaan silloin, jos ei tietäisi muotoa etukäteen. Tarkkaan katsottuna jotain pientä ehkä pystyy erottamaan, kun vaan osaa sillä silmällä katsoa.

Heti ensimmäiseksi saavuttiin Ahvenanmaan rantaan. Tää pikku lätäkkö syntyi sattumalta, kun etsittiin järvelle vettä. Pohjavettä ei ollut, joten järven eteläpuolelle tehtiin koekuoppa ja siitä muodostui Ahvenanmaa. Ihan hitusen verran väärään paikkaan vaan, mutta eihän se ny niin justiinsa oo..

Ahvenanmaa tässä heti alhaalla oikealla

Aloin heti seuraavaksi tähyilemään ympärille. Missä on se kumpare mistä erottaisi järven muodon? En löydä! No, pitää siis tyytyä kuvaamaan eka rannalta.

Nää kuvat on otettu jostain Tornion kohdalta. Oikealla näkyy Inari ja vasemmalla alkaa käsivarsi.. :D

Ja sitte myös kuvia vähän sinne itään päin ja etelään..

Huutelin jossain vaiheessa josko mieheni olisi bongannut sen kumpareen, ja olihan hän. Meinasi vain, että se on risujen peitossa. Ja ihan kunnon risujen. Niin ettei mitään toivoa nähdä yhtään mitään niitten seasta. Ei, enpä usko! Ei voi olla niin huono tuuri! Pakko oli silti kokeilla. Huonoin tuloksin tosin. :D Tää seuraava oli se parhain kuva minkä sain. Eikä tää ollu edes korkeimmasta kohdasta.. mut kyllähän tästäkin jotain selvää saa. Ainaki osan Suomea! Eikö vaan?

Kuinka moni tietää paikan? :)





Tykkäsitkö? Seuraa blogia Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovin'issa!