Upean talviset näköalat Kotavaaralta

Viime viikonloppuna Kemijärvellä ollessamme päätimme käydä ulkoilemassa ja ihailemassa maisemia Kotavaaran näkötornilla. Ja jestas kuinka hienot maisemat sieltä ylhäältä olikaan! Olemme käyneet tuolla joskus aikaisemminkin kesällä, mutta en muistanut yhtään, että maisemat olisivat olleet niinki upeat! (Joo, siis mullahan on tunnetusti erittäin huono muisti. Se taisikin olla yksi syy siihen miksi blogia aloin kirjoittamaan, etten unohtaisi heti joka reissua..haha :D) Suosittelen ehottomasti tuota paikkaa jokaiselle. Kannattaa käydä ohi ajaessa (ja muutenkin!), jos vähäänkään liikenee aikaa. Kemijärveltä ajetaan ensin noin 9 km Kuusamoon menevää päätietä pitkin. Isokylän jälkeen käännytään vasemmalle Puikkolaan päin ja loput neuvomiset parkkipaikalle hoitaakin sitten "näkötorni" -opasteet. Päätieltä kun käännytään, parkkipaikalle oli matkaa auton mittarin mukaan 1,2 km.

Parkkipaikalta ylös vaaralle päästäkseen on kiivettävä vielä noin 400 m matka. Polku on aika jyrkkä, mutta myös hyväkuntoinen. Meillä oli varalta mukana rintareppu, mutta aika äkkiä selvisi, että rattaillakin pääsee. Laitettiin siis neiti rattaisiin jatkamaan unia ja jatkoimme kävellen ylös. Ympärillä oli vaan pelkkää metsää. Puutkin olivat ihanan huurussa. Ja ah mikä rauha!  Ketään ei näkynyt, vaikka ympärillä oli kovasti moottorikelkan jälkiä.

Jaksaa jaksaa!

Ihana idea! :)

Ylhäällä vaaran päällä on metallisen näkötornin lisäksi laavu ja puucee. Paikka on yksityisen omistama, joten omat puut täytyy tuoda mukana, jos tulia tekee mieli sytytellä. Voihan myös olla, että hyvä tuuri käy ja tulet on jo valmiina. Hetken nimittäin vaan saatiin olla omassa rauhassa ennen kuin porukkaa alkoi lappamaan paikalle. Se siitä rauhasta. Ei kuitenkaan mikään ihme, että paikka vetää porukkaa. Vaikka paikka yksityisen omistama onkin, on se kaikille kuitenkin avoin.

Tuonne pitäis seuraavaksi uskaltautua

Torniin kiivetessä on oltava varovainen, sillä ylös johtaa metalliset "tikapuut". Kunnon rappusia on turha odottaa ja korkeanpaikankammoisille tämä ei taida soveltua, riippuen tietysti kammon asteesta. Meillä mieheni ei uskaltautunut kiikkumaan kuin ensimmäiselle tasanteelle (hällä onkin tosi kova kammo), joten jouduin menemään ihan itsekseni ylös. Alussa hieman epäilytti viekö tuuli ylhäällä mukanaan, sillä se oli jo melkoinen alhaallakin. Tornissa on kolme kerrosta, joten onneksi välillä voi huilia (jos vaan tarkenee). Aika äkkiä kuitenkin löysin itseni ylhäältä. Tuuli oli sen verran kova ja kylmä ettei kauaa tarvinnut välillä pysähellä. Ja mitä ylemmäksi kiikkui, niin sitä liukkaammaksi kävi portaat. Ylhäällä piti olla supervarovainen, ainakin näin talviaikaan. Niin ja mainitsinko jo ne näköalat? No ettei kellekään jää epäselväksi.. Ne oli upeat!

Käsittääkseni selkeällä säällä olisi nähnyt paljon pidemmälle, ihan Pyhälle asti. Täytyykin ottaa ihan asiaksi ja käydä uudelleen kesällä. Silloin voisi jopa paistaa ne makkarat..