tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kävelyllä jokilaaksossa - Goring to Pangbourne

Moikka. Täällä taas! Loma on lusittu ja arkeen palattu. Meän neidillä on nyt takana ensimmäinen ulkomaanmatka (jos masussa oloa ei lasketa), ja se suuntautui tädin ja hänen miehensä luokse Englannin Readingiin. Ja voi että miten hienosti kaikki menikään. Kyllä äiti on ylpeä! Neiti oli koko reissun ajan todella reipas. Ennen matkaa kieltämättä vähän mietitytti millä mielellä sieltä takaisin tullaan (että lähdetäänkö enää koskaan mihinkään :D). Varsinkin lennot hieman jännitti. Näin jälkikäteen ajateltuna en edes tiedä, miksi sitä piti niin paljon jännittää. Itellä käy välillä laskeutuminen niin kovasti korviin, että totta sitä mietti käykö toisellakin. Pahimmillaan se on niin hirveää, että itku pääsee itelläkin, niin mites sitten vauvalla. No onneksi ei käynyt. Meillä ei ollut lentojen kanssa mitään ongelmaa. Jopa lentoemäntä, ja moni kanssamatkustajakin, ihmetteli kuinka kiltti vauva meillä onkaan. Voisin oikeastaan tehdä oman postauksen lentomatkasta (alkoi nimittäin juttua tulemaan siihen malliin..) En varmaan ole ainoa jota ensimmäinen lento vauvan kanssa jännittää. Voisin kertoa vähän omia kokemuksia.

Mutta nyt asiaan, eli reissun läpikäyntiin! Aloitetaan meän lauantaisesta kävelyretkestä..

Oltiin suunniteltu jo aiemmin, että tällä reissulla käveltäisiin Thames-joen vartta pitkin yhdestä kylästä toiseen kylään, jos vaan on aikaa eikä ole tulvia. Kylien välillä kulkee ihan merkitty reitti (siitä lisää täällä), jonka varrella saa reippailun lomassa ihailla Englannin upeita maisemia. Matkan pituus on noin 5 mailia (n. 8 km). Aloitettiin siis retki Goringista ja päädyttiin Pangbourneen.







Mehän ei pidetty hoppua, kun tänne lähdettiin. Odoteltiin rauhassa, että pikkuinen nukkuu eka päikkärit ja lähettiin sitten matkaan. Readingistä Goringiin pääsee helposti junalla, eikä matkaankaan mene kuin vartin verran. Ja reitinhän kävelee parissa tunnissa (vai käveleekö?). Niin ainakin ystävämme google kertoi. Ja niinpä. Jooei! Ei kävele. Ainakaan vauvan kanssa. Me taidettiin keskittyä vähän liikaa siihen ilmoitettuun kestoon eikä maileihin, joten siinäkin mentiin vähän vikaan. Ja sitä paitsi, heti Goringissa ennen lähtöä reitille, piti pysähtyä (tietenkin!) viihtyisään pubiin juomaan lähtöoluet ja -mehut. Ja sitten piti syöttää vauva. Ja vaihtaa vaippa. No siinähän se päivä rupesi huomaamatta hupenemaan..

goring englanti
Perillä Goringissa. Sinne sitä sitten pitäisi lähteä reippailemaan..


goring englanti

Goring on ihastuttava kylä Thamesin varrella Etelä Oxfordshiressa ja se tunnetaan muun muassa George Michaelin kotikylänä. Tämä tunnettu poplaulaja kuoli jouluna 2016 kotonaan, ilmeisesti sydänkohtaukseen. Siitä lähtien kotitalon edustalle on tuotu suruvalitteluja, muistoesineitä ja kukkia. Meidänkin piti käydä ennen reitille lähtöä kunnioittamassa laulajan muistoa läsnäolollamme, vaikkei meillä mitään tuomisia ollutkaan.

goring george michael englanti
Siellä se on! George Michaelin kotitalo (siis tuo vasemmalla oleva..)

goring george michael englanti

goring george michael englanti

goring englanti
Matka jatkui Thamesin rantaa pitkin. Yksin ei tarvinnut polulla talsia, sillä väkeä tuli vastaan vähän väliä. Eikä mikään ihme. Aurinko paistoi täydeltä terältä. Eräs äiti ihmetteli meidän neidin aurinkolaseja (ei ollut muuten tällä reissulla ainoa!). Sitä, miten hienoa on, että vauva ylipäänsä käyttää laseja. Hmm..mielestäni kuitenkin on ihan itsestäänselvää, että kovalla paisteella vauvalla on aurinkolasit.. No ei vissiin ollut..

goring-pangbourne englanti

goring-pangbourne englanti joutsen
Alkumatka meni rauhallisesti rantaa pitkin kävellen ja maisemia ihaillen. Kunnes se iski. Nimittäin nälkä! Eikä mikä tahansa nälkä, vaan maitonälkä (jos ei joku jo hoksinu, niin se iski joukon pienimmälle.. :D) Eikä penkkejä tietenkään missään. Lopulta sain syötettyä joen rannalla, maassa, kun ei muukaan auttanut. No sama se kait on missä, kunhan jossain. Sen jälkeen jatkettiin tyytyväisenä matkaa.

Seuraavaksi tultiinkin aukialle, missä vehreät kukkulat alkoivat hallitsemaan maisemaa. Siellä me sitten kuljettiin lehmien seassa keskellä peltoa. Tässä kohtaa myös väki väheni ja kohta saatiin kävellä ihan omassa rauhassa. Rautatie meni ihan vierestä ja välillä maaseudun rauhan rikkoi junan puksutus. Koko matkaa ei neiti kärryissä viihtynyt (kuka se nyt viihtyis!), vaan aina silloin tällöin piti päästä kattelemaan maisemia rintareppuun tai syliin. Näin pysyttiin loppumatkakin tyytyväisenä.

goring-pangbourne englanti lehmät
Englantilaista maaseutua. Taustalla rautatie.

goring-pangbourne englanti

goring-pangbourne englanti rautatiesilta
Rautatiesilta

goring-pangbourne englanti rautatiesilta
Hmm..mitäs ne nuo on..?

goring-pangbourne englanti

thames goring-pangbourne englanti

goring-pangbourne englanti

goring-pangbourne englanti kukkulat

Jossain vaiheessa meille alkoi tulla kiire, että ehdittäisiin perille ennen auringonlaskua. Koska sitä oikein oppii, että vauvan kanssa tarvii aikaa? Ei oltu käyty edes vielä syömässä ja nälkäkin alkoi jo olemaan kova. Maastokin muuttui hankalammaksi kulkea ja matkarattailla oli koko ajan hankalampaa liikkua. Hyvin kuitenkin selvittiin. Loppumatka kuljettiin metsän läpi Whitchurchin kylään ja sieltä edelleen Pangbourneen, johon retkemme päättyi. Ehdittiin kuin ehdittiinkin valoisan aikaan perille. Just sopivasti. Ei sitten tarvinnutkaan turvautua taskulamppuun.

goring-pangbourne englanti thames

whitchurch englanti
Vihdoin saavuttiin Whitchurchin kylään. Enää ei ole pitkästi.

pangbourne englanti
Perillä Pangbournessa

Koska kello oli jo sen verran paljon, ei Pangbournea ehditty koluta sen tarkemmin, vaan kiirehdettiin nälissämme kuuluisaan pubiin The Swaniin syömään Kauaa ei tarvinnut miettiä mitä tilaisi, sillä fish and chipsit oli tällä reissulla vielä syömättä. Ja olihan se taas niin hyvää! :) Illallisen jälkeen suunnattiin rautatieasemalle ja hypättiin Readingiin menevään junaan. 


Kyllä vain meillä oli mukava retki! Ihana nähdä välillä vähän muutakin kuin niitä kaikista tunnetuimpia nähtävyyksiä ja kaupunkeja. Oi kun olisi ollut kunnolla aikaa, niin olisi voinut tutustua kyliin vähän paremmin.


Onko seudut muille tuttuja? Onko joku kenties kävellyt saman reitin?



Psst.. seuraa blogia FacebookissaInstagramissa ja Bloglovin'issa 


8 kommenttia:

  1. Oi, ihana Englanti <3 Niin rakas maa!

    Asuttiin Surreyssa 2000-luvun alussa, ja kävelin siellä paikallisen kansalaisopiston mukana pitkin metsiä ja niittyjä. Niiltä ajoilta juontuu sekä rakkaus patikointiin, että rakkauteni Englantiin. Käy blogissa kurkistamassa, siellä patikkajuttuja Cumbriasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! <3 Oi sellaisissa maisemissa kelpaa asustella. Kävin kurkkaamassa ja vau mitä maisemia! Täytyy kyllä tutkia sinun blogia paremminkin! :) josko sieltä sais vinkkejä seuraavaan Englannin reissuun.. ;)

      Poista
  2. Olen monesti miettinyt, että olisi ihanaa lähteä Britteinsaarille maaseutumatkailemaan. Nämä on taas näitä "sitten joskus" -haaveita.
    Aivan ihania valokuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mimmi! Suosittelen. Kannattaa lähteä! :)

      Poista
  3. Lentämisestä... Itselläni kanssa korvat menee lukkoon ja pitkällä lennolla oksettaakin. Entäpä pikkuisella? Joskus, kun kuulee sitä rääkymistä koko matkan lentokoneessa. Varmistelin, omaa Suomen sisäistä matkaamme 7 kk ikäisen vauvan kanssa, ystävämme lastenlääkärin korvatippojen johdatuksella. Noh, korvatippoja en tiputellut. Imetin nousut ja laskut. Eikä mitään harmia ollut, kun leluja vilautteli. Välillä nukuttiin. Että kerro vaan oma blogisi lennosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että teilläkin meni hyvin. Itsekin mietin nuita korvatippoja, että on sitten vaihtoehto jos käy korviin. Huh, mulla ei ole pahoinvointia ollut. Voin vaan kuvitella miten hirveätä se ois siihen päälle vielä. Lennosta tulee oma postaus jossain vaiheessa! :)

      Poista
  4. Nenätipatkin auttaa lennolla. Itse käytän ihan Nasolinia. Onneksi lapset eivät ole tarvinneet vielä mitään, ei ole niin sietämätöntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Nenätipat mukaan! Meilläkin oli matkassa, jos vaikka flunssa yllättää.

      Poista