Seikkailua Pienellä Karhunkierroksella

Viime viikonloppuna meän perhe suuntasi Kuusamoon, kuten jo tässä aiemmassa postauksessa kävi ilmi. Vaikka ehdin jo hätääntyä, saadaanko mistään enää mökkiä näin hiihtolomien alla, niin onneksi kohtuuhintainen ja vieläpä hyvä sellainen löydettiin Juumasta. Kyseessä oli Retkietappi. Ja häätyy sanoa, että nappiin meni reissu myös majoituksen osalta. Mökki oli ihan perustasoa ja hintaansa nähden hyvä. Ihana oli päästä saunaan pitkän (ja välillä aika haastavankin :D) ulkoilun päätteeksi. Koska Retkietappi sijaitsee ihan Pienen Karhunkierroksen lähtöpisteessä, vauvan kanssa oli vaivatonta lähteä retkeilemään, kun ei tarvinnut kuin aukaista ovi ja olit jo melkeinpä reitillä. Tämän lisäksi palvelu oli erinomaista. Voin suositella lämpimästi kyseistä paikkaa muillekin!

Koska majoituttiin lähellä Oulangan kansallispuistoa ja Pientä Karhunkierrosta, niin pakkohan meän oli lähteä sinne seikkailemaan. Varovasti mietittiin, että jos Jyrävälle päästään, niin oispa hyvä. Täytyyhän se yksi Suomen suurimmista vesiputouksista nähdä myös talviaikaan kerta täällä ollaan. Ja mehän päästiin. Ja takaisinkin vielä! Ihan hymyssä suin palattiin mökille, vaikka kieltämättä se hymy hyyty (siis mulla!) heti alkumetreillä. Oli nimittäin ne korkeuserot jo heti alussa sitä luokkaa, että olin jo kääntymässä takaisin. Ei se korkeus niinkään haitannut, vaan jäiset rappuset. Onneksi siellä oli kuljettu paljon ja tehty polkuja myös rappusten viereen. Silti oli aika mielenkiintoista yrittää vauva rintarepussa laskeutua jäisiä mäkiä alas, joten alussa jouduinkin turvautumaan pyllymäkeen :D (ei silti huolta, ei ne mäet niin hurjia olleet). En edes halunnut ajatella siinä vaiheessa miten me päästään ne takaisin ylös. Mehän ei tajuttu myöskään näin suomalaisina laittaa jalkaan liukuesteitä (tai nastakenkiä). Tietenkään. Ulkomaalaisilla oli. Tuli kieltämättä vähän tyhmä olo..

Niskakoski

Myllykoski

Loppumatka Jyrävälle menikin sitten hyvin ja maisemat olivat upeat! Paljon tuli vastaan ulkomaalaisia ryhmiä lumikenkineen (ja liukuesteineen), sekä valokuvaajia. Ruuhkaa oli kiitettävästi näin talvellakin. Jyrävälle tullessa piti ihan kysyä mieheltä, "Missä se on?". "No tuossa noin!" "Jaaaa.." En meinannu ihan uskoa vieläkään. Sehän oli ihan jäässä. Mikä pettymys! :D

Aallokkokoski

Siellä takana se on! Jyrävä talvipuvussaan..:D

Aivan Jyrävän vieressä Siilastuvalla pysähdyttiin syömään ja levähtämään ennen kuin jatkettiin takaisin samaa reittiä takaisin. Pieni Karhunkierros olisi ollut yhteensä 12 km pitkä, mutta me taivallettiin noin 7 km, 3,5 km suuntaansa. Olisikin ollut sulaa hulluutta lähteä talvella kiertämään koko reitti näin pienen kanssa. Ainakin meidän mielestä. Vähempikin riitti meille tällä kertaa. Näkemättä jäi reitiltä mm. kalliosaari ja kallioportti (jokikanjoni, josta ois varmasti avautunu upeat maisemat!), mutta siellähän niitä rappusia vasta ois ollutkin. Meillä meni muutenkin yli neljä tuntia jo tuolla retkellä. Jos oltais käyty koko kierros, ois matkassa menny varmaan koko päivä, ja seuraava yöki. Joo ei kiitos.

Jyrävä paluumatkalla. Ilmakin muuttui siinä välillä.

Tarkempaa karttaa.

Vähän ennen mökille pääsyä alkoi neiti olemaan jo aika sippi reissusta, joten saatiin pistää töppöstä toisen eteen. Kunnon treeni saatiin loppumatkasta aikaseksi, mutta ai että oli hyvä olo, kun mökille päästiin. Voin sanoa, että ei tarvinnut kauaa illalla unta haeskella. Nii joo, mites ne mäet, jotka oli alkumatkasta muka niin hirmu haastavat.. Niitä ei taidettu enää edes muistaa paluumatkalla, oli sen verran kiire. Saattoi johtua toki myös siitä, että mieheni kantoi vauvaa rintarepussa tällä kertaa ;) (ai miten niin olen muka arka..)

Onko siellä muita innokkaita retkeilijöitä? Onko Pieni Karhunkierros tuttu reitti?


Ps. Seikkailujen helmiä löytyy nyt myös Facebookista! Käyhän tykkäämässä ;) Eikä kannata unohtaa myöskään Instagramia ja Bloglovin'ia.